Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Marian paratiisi on yksi vuoden parhaista kotimaisista ja päärooliin on vaikea kuvitella parempaa tulkkia kuin Pihla Viitala – ”Elokuvan väkeä on helppo ymmärtää”

Elokuva-arvio: Pihla Viitalan tapa näytellä sopii täydellisesti Maria Åkerblomin rooliin. Suomikin on saanut osansa kulttijohtajista, jotka jättävät jälkeensä surua ja kärsimystä. Vuonna 1898 Tammisaaressa syntynyt Maria Åkerblom saarnasi vuosisata sitten maailmanlopusta ja keräsi ison, fanaattisen kannattajakunnan. Sen jäsenille Maria oli vähintäänkin enkeli – nimensä ja vaikutusvaltansa puolesta melkein Jumalan äiti. Sellaisen vuoksi teki hyvinkin mieli luopua perhesuhteista – ja rahoista. Tai tehdä jotain vielä pahempaa. Zaida Bergrothin elokuvassa Åkerblomia esittää Pihla Viitala . Jotkut näyttelijät paljastavat itsensä ja tuntonsa kuin kesämökin pöydälle unohtunut päivälehti. Viitala se sijaan kuuluu niihin, joiden työskentelyssä on aina jotain suljettua. Siksi Åkerblomin rooliin on vaikeata kuvitella sopivampaa tulkkia. Jälkipolvet tietävät suurin piirtein, mitä kaikkea Maria teki, mutta kukaan ei tiedä miksi. Myös Bergroth nostaa kätensä pystyyn: Åkerblom jää elokuvan jälkeenkin arvoitukseksi, uteliaisuutta kutkuttelemaan. Elämänkumppani ja työtoveri Eino Wartiovaara ( Tommi Korpela ) jää melkein Marian varjoksi. Karismaa lääkkeeksi Maria vaistosi epävarmojen aikojen pelot ja tarjosi sosiopaattien tapaan lääkkeeksi omaa karismaansa. Se rakentui viehätysvoimasta, unisaarnaamisesta ja Luvatun maan kliseistä. Muotitietoinen, palvonnasta ja passaamisesta tykkäävä nainen johti åkerblomilaista laumaansa kuin äiti. Semmoinen äiti, joka ottaa duunin jälkeen paukut, käy shoppailemassa ja jättää lapsenhoidon tapaiset, ikävät hommat alemmilleen. Elokuvan todellinen päähenkilö löytyy kuitenkin Marian laumasta. Satu Tuuli Karhu on orvoksi jäänyt nuori tyttö, joka on saanut Åkerblomilta kodin, perheen, elämäntehtävän ja nimen: Salome. Kuuliainen tyttö ei tosin tuo mieleen Raamatusta tuttua kaimaansa – sitä, joka vaati itselleen Johannes Kastajan päätä. Salomen ystäväksi ja silmien avaajaksi osuu Helsingissä saman ikäinen Malin. Saga Sarkola esittää katutyttöä, jolla on tarttuva hymy. Kovien kokemustensa jälkeenkin hän on raikas tuulahdus åkerblomilaisten homeelta tuoksahtavassa kellarissa. Vuoden parhaita Marian paratiisi filmattiin Virossa ja Suomessa. Ajankuva on harkittua ja toimivaa. Nykysuomeksi puhuttu dialogi sekä Timo Kaukorannan ja Tuomo Purasen upea, sähköinen musiikki tuovat puolestaan henkilöt lähemmäs nykypäivän katsojaa. On helppo uskoa, että nämä ihmiset ovat eläneet läpi sisällissodan hirveän vuoden ja kansakuntaa repineen vihan. Toisaalta tänäänkin monet ovat valmiita seuraamaan johtajaa, jonka totuudet ovat peräisin päiväunista. Elokuvan väkeä on helppo ymmärtää, vaikka heidän touhunsa kauhistuttaisikin. Myös siksi Marian paratiisi on vuoden 2019 parhaita kotimaisia elokuvia.