Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mitä me hehkutamme, kun hehkutamme suomalaista keihäänheittoa?

Keihäänheitto on yleisurheilusta lajina se, joka meitä suomalaisia sekä mediaa kiinnostaa eniten. Syynä ovat tietenkin lajin väkivahvat perinteet ja huima menestys, mutta olisiko nyt syytä hiukan painaa jarrua keihäshehkutuksen kanssa? Kun Tero Pitkämäki lopetti, on faktaa se, ettei meillä ole keihäässä mitalitoivoa edes EM-tasolla. Oliver Helander voi joskus olla, mutta hänen pitää ensin saada vammakierteensä kuriin ja päästä harjoittelemaan terveenä miehekkäästi jokunen vuosi. Antti Ruuskanen ? Hänen tulevaisuudestaan ei tiedä kukaan, lienee tällä hetkelläkin jossakin Pielaveden maisemissa lintumehtällä tai kalassa. Toni Kuusela on nostellut aika ajoin mukavasti päätään, mutta häntäkin riivaavat vaivat ja kilpailemisen epätasaisuus. Mitä me siis hehkutamme, kun hehkutamme suomalaista keihäänheittoa? Sohvapsykologina heittäisin, että me tekohengitämme hehkutuksella toivoa. Toivoa siitä, että tulisi se uusi Pitkämäki, Räty, Korjus, Kinnunen tai edes ronssi-Ruuskanen. Me haluamme nähdä suomalaisheittäjiä maailman huipulla. Valitettavasti olemme jääneet junasta, osin myös valmennuksellisesti. Jo pitkään tilanne on ollut se, että yhä vähemmän suomalaisheittäjiä on maailmantilaston 50 parhaan joukossa. Viime vuonna heitä oli neljä. Vuonna 2009 meillä oli neljä seitsemän parhaan joukossa ja 50 parhaan joukossa kymmenen. Toki keihäänheiton kartta on avartunut ja yhä uusien maiden heittäjiä on tullut huipulle valmennustiedon levitessä emämaista ympäri maailman. Tämäkin on tosin pienimuotoinen harha, joten kurkataanpa tilastoja: vuonna 2009 maailman Top 50:ssä oli 23 valtion heittäjiä jokaisesta maanosasta, viime vuonna 30 valtion heittäjiä samalla tavalla joka maanosasta. On tuossa eroa, muttei lopulta valtavasti, tilastot ovat aaltoliikettä. Naisten keihäässä olemme jääneet jalkoihin vielä pahemmin: jos joku ylittää 60 metriä, vaivumme orgastiseen transsiin. Valitettavasti sillä tuloksella ei tee maailmalla enää yhtään mitään. Nyt meillä on 19-vuotiaassa Julia Valtasessa upea lupaus, mutta nuoria lupauksia on ollut lähes joka vuosi. Ongelmana on ollut heidän jatkojalostaminen maailman huipulle. Siksi onkin pakko kysyä, olemmeko ajautuneet keihäsvalmennuksessa harhapoluille? Suomessa uskotaan perinteisiin nojaten, että täällä härmässä lepää maailman paras keihästietämys. Tilastot eivät tue väitettä. Pitäisikö tehdä ekskursiot vaikkapa Saksaan ja Tshekkiin ja laajentaa maailmankuvaa muutenkin? Keihästä heitetään pitkälle monissa eri maissa. Meidän valmennuslinjamme ei ole enää maailman paras. Kaiken keihäshehkutuksen lomassa voisi olla ihan terveellistä kurkistaa muihinkin lajeihin. Moukarinheitto on näillä näkymin nousemassa Suomen ykkösheittolajiksi ihan näillä näppäimillä. Ellei ole jo noussut. Kirjoittaja on Kangasalla asuva toimittaja ja yleisurheiluvalmentaja.