Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Onko elämä shakkia, pokeria vai muuta peliä? Höpsismi on muuten hyvä, paitsi että siinä sattuma vaikuttaa liikaa

Elämä muistuttaa käänteissään usein peliä, mutta mitä peliä? Hyviä ehdokkaita kyllä löytyy. Aloitetaan höpsismistä. Sen esitteli professori Hupelo Aku Ankalle vuonna 1953. "Aina kun elämässä täytyy tehdä tärkeä ratkaisu, höpsismi näyttää oikean tien", Hupelo julistaa Akulle Carl Barksin tarinassa. Höpsismi tarkoittaa kaikkien asioiden ratkaisua lantinheitolla. "Kruunalla vasemmalle, klaavalla oikeaan. Lantilta aina vastauksen saan", kiteyttää Aku. Höpsismi oli Carl Barksin satiiri pseudotieteilijöistä, self help -guruista ja elämän ajelehtijoista. Höpsismi on muuten hyvä peli, paitsi että siinä sattuma vaikuttaa liikaa. Se on kuin lottoa kymmeniä miljoonia kertoja suuremmilla todennäköisyyksillä. Vaikutus on molemmilla sama. Jos ihmisellä ei ole edes illuusioita omista mahdollisuuksistaan vaikuttaa elämäänsä, hän masentuu. Miten olisi shakki? Siinä ei sattuma vaikuta kuin korkeintaan värien valinnassa. Itse pelissä on kyse vain ja ainoastaan sinun ja vastustajasi taitojen suhteesta. Shakissa taitavampi voittaa. Samoin käy japanilaisten ja korealaisten suosimassa go-pelissä. Siinäkin vain taito ratkaisee. Shakissa voidaan päätyä myös tasapeliin, go:ssa ei. Kaupan päälle go-pelistä saa mustien ja valkoisten kivien muodostaman taideteoksen. Shakki ja go kuvaavat paremmin elämänfilosofiaa kuin itse elämää. Parhaat shakin ja go:n pelaajat katsovat laudalla tulevaisuuteen useiden siirtojen päähän. Elämässään he eivät välttämättä näe yhtään pidemmälle pimeän saunansa ikkunasta kuin huono pelaaja. Entäpä pokeri? Eikö siinä ole sopivassa tasapainossa myös elämässä välttämättömät taidot sekä sattuma? Pokerissa voi voittaa paitsi hyvillä, myös kaikkein huonoimmilla korteilla. Se kuitenkin korpeaa, että pokerissa vastustajan manipuloiminen, bluffaaminen, on koko pelin sydän. Pokeri antaa elämästä liian nihilistisen kuvan. Vuosia asiaa pohdittuani olen tullut siihen tulokseen, että parhaiten elämää kuvaava peli on backgammon. Siinä tasapaino armottoman noppien heiton ja pelaajan taitojen välillä, eli miten hän asemansa rakentaa, on kaikkein elämänoloisin. Backgammonissa ei pysty näkemään pelilaudalla tulevaisuuteen kovin pitkälle kuin korkeintaan loppuvaiheessa. Eniten Backgammon muistuttaa elämää siksi, että vielä loppupuoliskollakin voittamassa oleva pelaaja voi tylysti hävitä, parhaista asemista huolimatta. Kaikki tapahtuu avoimesti. Backgammonissa voi ottaa riskejä ja tuplata panosta, mutta siinä ei voi bluffata. Backgammonia pelataan turnauksina, jossa lasketaan pisteitä. Kun turnaus on tarpeeksi pitkä ja pelaajat sinnikkäitä, heidän taitonsa ehkä nousevat ratkaisevaksi tekijäksi.