Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Varhaiskasvatus keskellä muutoksen pyörrettä

Aamulehdessä 3.10.2019 oli niin mielenkiintoinen, lähes pelottavan kuvan antava mielipidekirjoitus opetusministeriön julkaisemasta raportista varhaiskasvatuksen tulevaisuudesta, että luin sen myös itse. Suosittelen sen lukemista. Varhaiskasvatus on murroksessa osana yhteiskuntaa. Pelätään vauvojen teon hiipuvan Suomenmaasta, mutta ennen kaikkea suurin suru on tulevaisuuden veronmaksajien vähenemisestä ja huoltosuhteen heikkenemisestä. Lapsi nähdään vain menoeränä tai tulevana elättäjänä, eikä tulevaisuuden toivona ja omana itsenään. Kuinka paljon lapset tuovat iloa läheisilleen ja antavat vanhempien elämälle merkityksen? Miksi Suomessa ei haluttaisi panostaa lasten laadukkaaseen varhaiskasvatukseen? Valtakunnallinen normatiivinen lapsen varhaiskasvatussuunnitelma lähtee upeasti lapsen itsensä keskiöön nostamisesta. Tähän menoeräajatteluun ovat myös yksityiset päiväkotiketjut yhteiskunnassa hanakasti tarttuneet. On syntynyt yksityisiä päiväkotiketjuja, joita markkinoidaan laadukkuuden mielikuvalla. Tavoitteena on vain kulujen minimointi ja sijoittajien voiton maksimointi. Suomessa varhaiskasvatuksen ja koululaitoksen hienoin piirre on se, että se on ehkäissyt yhteiskuntaluokkien eriytymistä. Lapset saavat jo pienenä kokemuksen yhteiskunnan ja yhteisönsä erilaisuudesta arjessaan varhaiskasvatuksessa. Haluammeko sitä, että lasten arjen kasvuympäristöt eriytyvät vanhempien varallisuuden mukaan? Eikö meidän pitäisi pyrkiä ihmisarvoiseen yhteiskuntaan, jossa kaikki olemme erilaisia, mutta samanarvoisia? Tulevaisuuden todellinen visionääri näkee lapsuuden ja lapsen arvon sinänsä. Siihen tulee panostaa yhteiskunnassa kunnolla ja nähdä varhaiskasvatus menoerän sijaan investointina tulevaisuuteen. Terve maalaisjärkikin ymmärtää että jos lapsen alkutaival varhaiskasvatuksessa on hyvä ja turvallinen, on sillä kauaskantoiset, positiiviset vaikutukset hänen myöhempään tulevaisuuteensa. Kirjoittaja on varhaiskasvatuksen opettaja, sosionomi (AMK) Ikaalisista.