Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Savolaisen basistin lasta ei kiusata koulussa

Monet ärsyyntyivät, kun kansanedustaja Pirkka-Pekka Petelius (vihr.) pyysi saamelaisilta anteeksi vanhoja tv-sketsejään. Ihmettelen, että yhden anteeksipyyntö toisilta loukkaa kolmansia. Miksi valtaväestön edustajat pahoittivat mielensä, kun vähemmistöltä pyydettiin anteeksi? Mitä meiltä vietiin? Nyt irvitään, pitääkö pyytää anteeksi myös blondeilta, insinööreiltä, basisteilta ja savolaisilta, koska heistäkin kerrotaan vitsejä. Vastaus on kuiva ei. Kenenkään lasta ei kiusata koulussa siksi, että hänen äitinsä on blondi insinööri ja isänsä savolainen basisti. Ne eivät määrittele, merkitse ja alista ihmistä kuten syrjittyyn vähemmistöön kuuluminen. Kenenkään työpaikan saanti ei vaikeudu siksi, että hän soittaa bassokitaraa ja on kotoisin Kuopiosta. En yritä kieltää blondivitsejä eivätkä ne minua häiritse, mutta eikö olekin totta, että vitsit alitajuisesti vähän vaikuttavat myös käsitykseemme blondeista, insinööreistä, basisteista ja savolaisista? Tämä vain osoittaa, että vitsissä on voimaa. Peteliuksen anteeksipyyntö on yhdistetty valtakunnansyyttäjän päätökseen tutkia kansanedustaja Päivi Räsäsen (kd.) vanha teksti, jossa hän tuomitsee homoseksuaalisuuden. On kuitenkin eri asia, jos henkilö itse haluaa pyytää joltakulta anteeksi kuin jos viranomainen kenties lain vanhentumissäännöt sivuuttaen tulkitsee vanhaa tekstiä nykylain valossa ja mahdollisesti langettaa siitä tuomion. Peteliuksen tapauksessa hän itse arvioi uudelleen omaa käytöstään liittyen sananvapauteen, ennakkoluuloihin ja syrjintään. Räsäsen tapauksessa tulkintaa tekee lakia ja oikeutta edustava viranomainen, jolloin asialla on ennakkotapauksen luonne kaikkiin muihinkin vuosia sitten julkisesti esitettyihin sisältöihin. Valtaväestön edustajan on helppo sanoa saamelaiselle tai romanille, että ”älä nyt leikistä suutu”. Juuri tätä keinoa kiusaajat käyttävät toisia lapsia kohtaan. Kaikilla muilla on hauskaa, mutta naurun kohdetta ei kumma kyllä naurata, paitsi korkeintaan väkinäisesti. Kuvittele itsesi 1970-luvun Ruotsiin koulun välitunnille, kun se äänekkäin ja epäempaattisin ruotsalaislapsi toistelisi vitsejä suomalaisista ja luulisi olevansa hauska. Saat tuntumaa vähemmistön edustajan osaan. Peteliuksen anteeksipyyntöä on paheksuttu silläkin perustelulla, ettei historiaa pidä tulkita nykyajasta katsottuna. Näin ajatellen tarpeettomia olisivat kaikki jälkikäteen osoitetut anteeksipyynnöt, arvostuksen tai myötätunnon osoitukset, joita ihmiset ovat viisastuttuaan tehneet: jopa orjakaupasta tai natsien sotarikoksista esitetyt anteeksipyynnöt tai vaikkapa jatkosodan virolaisia vapaaehtoisia kohtaan myöhemmin ilmaistu arvostus. Eikös fiksu kansa nimenomaan opi historiastaan? Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.