Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Brittien brexit on näytelmä vailla vertaa

Brittiläinen näytelmäkirjailija William Shakespeare kirjoitti aikoinaan, että maailma on näyttämö. Erään näytelmänsä päähenkilön suuhun hän asetti sanat: ”Ollako vai eikö olla, siinä pulma.” Nyt olemme aitiopaikalta päässeet todistamaan näiden ilmausten sisältöä. Iso-Britannia on brexitinsä kanssa sellaisessa solmussa ja sekamelskassa, että siitä on toivotonta päästä yksinkertaiseen päiväjärjestykseen ja saada suorituksestaan yleisön suosionosoitukset sekä näyttelijäkunnalle tyytyväinen mieli. Mikä meni vikaan? Perussyihin kuului varmaankin se, että entisen Brittiläisen imperiumin, joka taannoin oli maailman mahtavin valtio, ylpeys ja omanarvontunto ei hyväksynyt sitä, että EU:ssa se joutui sivurooliin Saksan ja Ranskan hoitaessa siellä käsikirjoituksen ja pääroolit. Hyvitykseksi se sai alennuksen jäsenmaksuunsa, mutta ilmeisesti se ei riittävästi parantanut mielialaa. Osa briteistä halusi eroon EU:sta, osa ei. Järjestettiin asiasta kansanäänestys. Tulos oli hyvin niukka eron puolesta. Lähdettiin toimimaan äänestyksen tuloksen mukaisesti. Neuvoteltiin erosta. Aikaa kului. Sisäiset ristiriidat kärjistyivät. Vaihdettiin pääministeriä. Vähitellen alettiin tajuta, että ero ei ole yksinkertainen, vaan hyvin monimutkainen ja laajavaikutteinen. Elinkeinoelämä alkoi reagoida. Teollisuutta ja rahamaailmaa alkoi siirtyä kanaalin yli. Maan rajoilla ei toteutuisi enää ihmisten ja tavaroiden vapaa liikkuvuus. Teollisuuden ja maatalouden vientimahdollisuudet heikkenisivät. Vanhat riidat saattaisivat puhjeta esiin Irlannin rajalla. Skotlanti uhkasi erolla. Vaikeuksia olisi siis tulossa laajalla rintamalla. Tapauksesta voidaan saada monenlaista oppia. Talous menee useimmiten naapuruuden ja ideologian edelle. Liittoutumat eivät ole ikuisia. Demokratia on paras periaate, mitä kansat ja ihmiset ovat kehitelleet yhteisöelämäänsä, mutta silläkin on heikkoutensa. Se ei aina anna parasta tulosta, jos sitä sovelletaan sokeasti. Harkinta on useimmiten parempi kuin jääräpäisyys. Äänestäjät, ehkäpä asiantuntijat ja hallintokaan, eivät etukäteen osanneet arvioida kaikkia eron seurauksia. Meilläkin monen asian käsittelyssä pelataan samanlaista näytelmää. Monimutkaista asiakokonaisuutta parhaiten tuntevat eivät saa sanomaansa riittävästi esille. Siihen ei uskota tai sanoma on vastaanottajalle epämiellyttävä ja hänen omien ennakkoasenteidensa vastainen, tai hiljainen ääni jää suuren huudon alle tai media mieltyy johonkin vaihtoehtoon, tai tiedon puuttuessa vedetään mutkat suoriksi ja mennään sujuvasti pintaliitoa jopa yhden näkökulman antamalla varmuudella. Brittien draamassa on nähty jo monta näytöstä ja lisää on tulossa. Loppuratkaisua kukaan ei vielä tiedä. Sen seuraukset ulottuvat myöhemmin kaikkialle Euroopassa, myös meihin suomalaisiin, sillä tärkeän kauppakumppanin poistuessa sisäpiirin ringistä meille vastoin tahtoamme viiveellä lankeaa osaltaan näytelmän pääsylipun maksajan rooli.