Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Erityisopettaja ja valtuutettu: ehdotukset erityisopetuksen lisäämiseksi ovat asian yksinkertaistamista – Ollaan hakoteillä, jos koulu kasvattaa jopa lastenpsykiatrian jonoja

Koulumaailmassa ajettu läpi inkluusio, joka tarkoittaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden sijoittamista yleispuolen luokkiin. Riittävän tuen piti seurata oppilasta, mutta näin ei tapahtunut, kuten kansanedustaja Jouni Ovaska toi esiin kirjoituksessaan (Al 2.1.) Erityiskouluja ollaan lakkauttamassa tai lakkautettu, kuten meillä viimeksi Saukonpuiston koulu. Toisaalta erityisluokkia on Tampereella integroitu onnistuneesti kymmeniä vuosia yleispuolen koulujen yhteyteen. Näissä luokissa oppilasmäärä on rajattu noin kymmeneen, ja opettajalla on myös koulunkäynnin avustajan tuki käytössä. Uusi opetussuunnitelma toi kouluun entistä enemmän avoimien oppimisympäristöjen käyttöä ja oppilaalle itseohjautuvuuden vaatimuksia. Oppilaalla ei aina ole omaa pulpettia, luokkahuonetta, vakiryhmää eikä omaa opettajaakaan. Nämä tuovat monille oppilaille ja myös opettajille uusia haasteita. Erityisesti on todettu muun muassa ADHD- ja Asperger-piirteisten olevan nyt entistä enemmän vaikeuksissa. Asiantuntijoiden mukaan myös oppimiseen ja kielen kehittymiseen liittyvät piirteet aiheuttavat lapsissa psyykkistä oireilua. Nämä ryhmät ohjautuvat nyt aiempaa useammin erityissairaanhoidon palveluihin (THL). Koulussa selviytymistä auttaa usein, jos lapsella on rauhallinen ja pysyvä luokkatila, jossa ei ole liikaa jatkuvasti muuttuvia tekijöitä. Koulumaailman uudistukset ovat usein heiluriliikkeessä. Kahta samanlaista oppilasta ei ole, olemme kaikki erityisiä ja erilaisia, siksi monenlaiset ja erilaiset ratkaisut ovat myös tarpeen. Yksinkertaisia ja helppoja ratkaisuja ei myöskään ole. Kansanedustajien kannanotot erityisopetuksen lisäämiseksi on tilanteen yksinkertaistamista, eikä perusresepti ryhmäkokojen pienentämisestäkään riitä. Ollaan kuitenkin hakoteillä, jos yleisopetus kasvattaa erityisopetuksen tarvetta tai jopa lastenpsykiatrian jonoja. On syytä pysähtyä ja koota yhteen koko kouluväki tutkijoista, sosiaali- ja terveydenhuollosta ja opettajakoulutuksesta lähtien kotien näkökulmaa unohtamatta miettimään ratkaisuja. Vastauksia tulee löytää, ennen kuin Tampereellakaan rakennetaan uusia kouluja. Millainen toiminta isossa avoimessa tilassa lähtee oppilaasta ja palvelee parhaiten asetettuja tavoitteita? Miten taataan oppilaalle sellainen oppimisympäristö, jossa oppilas tuntee olonsa turvalliseksi, jossa häntä kuullaan ryhmän jäsenenä ja aikuisen läsnäolo on riittävää ja jossa hän voi kasvaa tasapainoisesti? Miten digitalisaatio saadaan nostamaan oppilaan vahvuuksia? Miten opettajankoulutus on tarttunut ja tulee tarttumaan näihin haasteisiin? Tampereella meillä on erittäin paljon asiantuntemusta kehittämään ja turvaamaan lapsen koulutietä: hyvä ja monipuolinen kouluverkko, opettajankoulutuslaitos, Tays:n yksiköt, lastenkulttuuri ja nuorisotyö sekä kolmannen sektorin toimijat. Kirjoittaja on Tampereen kaupunginvaltuutettu (sd.) ja erityisopettaja