Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Nykyajan rajattomuus on yksi kasvatuksen suurimmista haasteista, kirjoittaa lukija

Nykykasvatuksen suurimpia haasteita on rajojen puute (AL Lukijalta 20.7.) Lapset ja nuoret kasvatetaan niin, että heitä ei kielletä mistään, ettei heille tule paha mieli tai niin sanotusti aiheuteta heille traumoja, eikä heiltä odoteta tarpeeksi vastuun ottamista omista teoista ja niiden seurauksista. Röyhkeys lisääntyy, koska kaikki otetaan itsestään selvyytenä. Mitään ikävää tai vähemmän houkuttelevaa asiaa ei tarvitse tehdä jos ei halua, ja toisaalta kaikkea saa tehdä, mitä haluaa. Tasapainoinen elämä, johon tarvitaan selkeät rajat, on katoamassa. Tämä ilmiö on levinnyt laajalti yhteiskuntaan ja sen vuoksi monet kasvattajat ovat pulassa ja lastensuojeluun uppoaa entistä enemmän yhteiskunnan varoja. Lasten kasvattamiseen tarvitaan sitoutumista, joustamista, arjen sietokykyä ja niin sanottua uhrautumista perheen yhteisen hyvän eteen. Lapsia syntyy nykyään vähemmän, koska vanhemmuus ei enää houkuttele; elämästä halutaan helppoutta, vastuun siirtämistä yhteiskunnalle ja oman edun tavoittelua. Lapsia ja nuoria otetaan huostaan monesti sen vuoksi, että he eivät sovi vanhempien itsekkäisiin kuvioihin. Nykyään millään ei ole mitään rajoja. Yksilövapauden nimissä kaikki on sallittua ja hyväksyttävää. Sen, minkä aikuiset tekevät edellä, tekevät lapset perässä. Se on heille "normaalia” elämää. Suomesta on esimerkiksi tullut yksi maailman lihavimmista kansoista, koska syömiseen liittyvät rajat ovat hämärtyneet ja ahneus kukoistaa. Miten kasvattaa lapsesta tasapainoinen aikuinen? Katsomalla peiliin: siellä on roolimalli, joka kantaa lasta pitkälle elämässä. Jos haluaa lapsestaan muita arvostavan ja kunnioittavan aikuisen, on omalla toiminnalla näytettävä siitä esimerkkiä sekä oltava läsnä lapsen arjessa. Tarvitaan, että vanhemmat asettavat ensin itselle rajat ja kunnioittavat ensin itse tiettyjä terveitä, selkeitä ja johdonmukaisia sääntöjä ja ns. vanhanaikaisia elämänohjeita. Tarvitaan paluuta arvostukseen, kunnioitukseen ja rakkauteen. Tietyt rutiinit ja elämän säännöllisyys luovat turvallisuutta. Vanhempien on asetettava rajat, miten he antavat kohdella itseään: lapsi ei saa olla pomo, joka käskee ja komentaa. Kaikenlainen ilkivalta ja häikäilemättömyys pohjautuvat huomion, rajojen ja rakkauden puuttumiseen, siksi vanhempien on asetettava lapsilleen terveet rajat jo pienenä. Vanhemmat, jotka kieltävät lapsiaan, antavat heille samalla turvallisuuden tunteen. He osoittavat, että he välittävät heistä ja suojelevat heitä vääriltä asioilta. Lapsi, joka jää vaille riittävää ja aitoa huomiota, rakkautta ja rajoja, hakee niitä mitä ikävimmillä tavoilla myöhemmin kasvaessaan ja aikuistuessaan. Koska nykyään on kaikkien luotava uraa, on vanhemmuus siirretty yhteiskunnalle. Tästä johtuen ei ole enää olemassa kotia sen varsinaisessa merkityksessä vaan siitä on tullut kääntymispaikka. Lasten tilanne haastaa nyt koko yhteiskunnan, sillä lapsi tarvitsee aikaa, turvaa ja rakkautta läsnä olevalta vanhemmalta.