Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Steppi on amerikkalaisen viihteen historiaa, mutta se ei ole pelkkää nostalgiaa – dokumenttiin olisi kaivannut stepin innovatiivisia nykysuuntauksia

American Tap ☆☆☆ Stepistä tulevat mieleen vanhat elokuvat, Fred Astaire , Shirley Temple ja Broadway-musikaalit. Puolitoistatuntisessa amerikkalaisdokumentissa stepin historia kerrataan todella perinpohjaisesti. Pituuttahan sillä riittää, kun juuret ulottuvat afrikkalaisiin tanssi- ja rumpupiireihin. Stepin historia on samalla koko Amerikan historiaa ja limittyy erittäin tiiviisti jazzmusiikin historiaan. Molemmissa alkujuuret ovat mustien orjien musiikissa ja tanssissa, mutta uusi taidemuoto sai alkunsa toisiinsa törmäävistä ja sulautuvista kulttuureista. Jokin aika sitten tuli televisiosta jazzin historiaa käsittelevä dokumentti. Siinä liikuttiin samoilla paikoilla: Congo Squarella, jonne orjat saivat sunnuntaisin kokoontua musisoimaan ja tanssimaan. Stepin historia on myös viihteen historiaa. Katsojaa muistutetaan nykyajan perspektiivistä tuomitusta minstrel show'sta, jossa valkoihoiset pukeutuivat mustiksi. American Tap -dokumentissa olisi voinut olla puuduttavan henkilögallerian sijaan enemmän musikaaleja, steppiharrastusta ja innovatiivisia nykysuuntauksia. Esimerkiksi stompingia, jolla keholla tuotetaan rytmiä ja musiikkia, olisi ollut kiva kuulla ja nähdä enemmänkin. Steppi ei ole pelkkää nostalgiaa, vaan ilmaisee myös nykyaikaa ja kehittyy edelleen. Se on lähellä hip hopia. New Yorkin klubeilla ja studioissa tehdään monenlaisia elektronisia kokeiluja. Yle Teema & Fem klo 20.01