Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Mika Kaurismäen kokkitarinan juonesta on mahdoton kertoa spoilereita – Kaikki arvaavat ensimmäisen vartin jälkeen muutenkin, kuinka käy

Leski-isä nimeltä Cheng saapuu hiljaisen pojannassikkansa Niu Niun kanssa pieneen kylään Lapissa. Joku tyyppi tai asia nimeltä Fongton pitäisi kuulemma löytää, mutta kukaan Sirkan baarin harvoista asiakkaista ei osaa ulkomaan vierasta auttaa. Vaalea Sirkka on kuitenkin avulias nainen. Vieraat kaukaa saavat makkarakastiketta ja perunamuusia. Kortteerikin isälle ja pojalle järjestyy. Seuraavana päivänä Sirkan baarissa on nakkipäivä. Ja perunamuusipäivä. Kun paikalle pelmahtaa bussilastillinen kiinalaisia turisteja, katastrofin enteet alkavat helistä ilmassa. Silloin Cheng ottaa keittiön haltuun. Kyläkaupan aineksista syntyy pikainen nuudeliateria, joka miellyttää turisteja kovasti. Juonen arvaa kyllä Kuinkas muuten, sillä Cheng on mestarikokki Shanghaista. Kohta saavat myös Sirkan baarin vanhat kanta-asiakkaat lautasilleen jotain eksoottista. Arvatkaas, maistuuko. Ja arvatkaas, lähteekö myynti nousuun tai irtoaako Sirkalta jokunenkin vieno, lämmin katse Kaukoidän miehen suuntaan. Oikein! Mika Kaurismäen komediallisen draaman juonesta on mahdoton kertoa spoilereita. Kaikki arvaavat ensimmäisen vartin jälkeen muutenkin, kuinka käy. Tässä Lapissa ennakkoluulot ovat vain herttaista pintaa. Hyvän ruoan autuutta laulavien elokuvien joukossa on Ranskalaisen illallisen (1987), Rottatouillen (2007) ja Julie & Julian (2009) tapaisia herkkupaloja. Vaatimaton kiinalais-suomalainen yhteistyöelokuva ei pärjää niille millään, vaikka Chengin kokkaukset oikein maukkailta näyttävätkin. Korvaukseksi tarjoillaan Lapin avaria maisemia ja paikallisia persoonallisuuksia. Kari Väänänen ja Vesa-Matti Loiri turisevat Sirkan baarin kantaäijinä siihen malliin, että vähemmällä vartioinnilla he epäilemättä olisivat ottaneet haltuun koko elokuvan. Vaikea uskoa Kaurismäki kuitenkin komentaa kameran kohti Chu Pak Hongia ja Anna-Maija Tuokkoa . Jälkimmäinen on niin välitön ja luonteva Sirkka, että elokuvan toivoisi onnistuvan paremmin. Chu Pak Hongin hillitty ulkokuori on taas niin aasialaisen rikkumaton, ettei Sirkan ja Chengin lämpeneviin tunteisiin oikein usko, vaikka mieli tekisikin. Yleisestä meinailusta olisi pitänyt pilkkoa kokkiveitsellä vähintäänkin puoli tuntia pois ja heittää tilalle reilu kourallinen chiliä. Poroja kumminkin nähdään, ja saunassa käydään. Kuksaakin kallistellaan kulttuurien lähentymisen kunniaksi. Uskon ja toivon, että Mestari Cheng saa ainakin kiinalaisissa arvioissa yhden tai kaksi tähteä lisää. Siellä sitten herkistytään Veskun lauluun keskellä lappilaista järveä. Arvatkaas, mikä kipale kesäyössä kajahtaa. Oikein!