Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Katso koko ainutlaatuinen metsäooppera uudelleen tästä: Seitsemisen lammashaka oli poikkeuksellisessa käytössä, näin se syttyi soimaan

Kaikki alkoi Lapin tuntureilta – ja vähän Kiinastakin. Tamperelainen säveltäjä ja muusikko Petra Poutanen osallistui kumppaninsa Juha Hurmeen organisoiman Tunturiteatteri-ryhmän kanssa Hurmeen kehittelemään Operaatio Paulaharjuun, jossa kymmenisen hengen porukka vei vuosina 2014–19 Lapin erämaihin kirjailija Samuli Paulaharjun Tunturien yöpuolta -novelleista tehtyjä teatteriesityksiä. Kolmantena Lapin kesänä Hurmeen tunturiteatterin ohjelmaan tuli ikivanhaan kansantaruun pohjautuva novelli Suongil, suuri noita . Tarina luonnonjärjestystä uhmaavan noidan rehentelystä ja tuhosta tuntui vaativan musiikkia ympärilleen. Tästäpä lauluksi, Hurme ja Poutanen keksivät! – Suongilin säveltämisen aikaan satuin opiskelemaan kiinalaisen perinneinstrumentin soittoa Kiinassa ja annoin sen vaikuttaa musiikkiin. Tarinassa on paljon henkilöpalvontaa ja lankeemusta, mikä resonoi minussa kiinalaisen kansanoopperan tyyliä, vaikka on tässä musiikissa muutakin, Petra Poutanen kertoo. Katso koko ooppera uudelleen alta. Lähetys säilyy ikkunassa viikon, 27. syyskuuta asti: Laulettu Suongil, suuri noita kantaesitettiin Utsjoki-Kevolla vuonna 2016. Seuraavana kesänä ryhmä vei Iisakkijärven maisemiin tulkintansa Paulaharjun novellista Kieruan vanha pappi . Se toteutettiin enimmäkseen puheteatterin keinoin, vaikka sekin sisälsi Poutasen säveltämää musiikkia. Hurmeen ja Poutasen kotikaupungissa Tampereella nämä Lapin kokemukset alkoivat noin vuosi sitten jalostua kohti laajamittaista oopperasuunnitelmaa, jossa Suongilistä ja Kieruan papista yhdistettäisiin noin tunnin mittainen esitys suurkuorolle. Ison kuoron perustana oli Poutasen Tampereella johtama Naiskuoro Tellus. Viime vuonna Poutanen sai johdettavakseen vielä kaksi aivan uutta kuoroa, Tampereen Ihankaikkisen Kuninkaallisen Tuomiokuoron ja Sekasunnuntai-kuoron. Näin oli kasassa kolmen kuoron kokoinen instrumentti, joka vain odotti sopivaa taiteellisen intohimon kohdetta. Sellainen löytyi Hurmeen Paulaharju-projektista. Tyylit sekoittuvat Nyt nämä kolme kuoroa yhdistävät voimansa Petra Poutasen johdolla noin 80 laulajan vahvuiseksi suurkuoroksi ja esittävät sunnuntaina Seitsemisen kansallispuistossa Poutasen säveltämän ja Juha Hurmeen dramatisoiman ja ohjaaman metsäoopperan Metsän valvottamat . Näytöksiä on kaksi: kello 11 ja kello 17. Tuotantoa ovat olleet järjestämässä Kulttuuriyhdistys Sisunartut, Metsähallitus, Kulttuuriosuuskunta Uulu ja Ahjolan kansalaisopisto. Monipuolinen ja monenlaista musiikkia tekevä ja säveltävä Petra Poutanen ei epäröi kutsua Metsän valvottamia oopperaksi. – Emme tosin laula oopperan tyylillä tai äänenmuodostuksella. Mutta jos ooppera ajatellaan musiikillisena tarinankerrontana, jossa laulu on keskiössä, niin siinä mielessä tämä on oopperaa. Kun Suongilin musiikissa tuntuvat jopa kiinalaiset vaikutteet, toisenlaiset tyylit sekoittuvat kummittelevasta papista kertovassa Kieruan vanhassa papissa . Siitä Poutanen on luonut tähän Seitsemisen esitykseen ensi kertaa kuultavan läpisävelletyn version. – Se on aika humoristinen tarina ja olen käyttänyt siinä kevyen musiikin juurevampaa soundia. Toisaalta siinä on myös virrenveisuuta. Genret sekoittuvat välillä sekamelskaksi, Poutanen kertoo. Maskit kasvoilla Koronasta ei tässäkään päästä eroon, sillä kuoro joutuu laulamaan turvallisuussyistä maskit kasvoillaan. Ensin se tuntui kuoronjohtajasta mahdottomalta ajatukselta, mutta siihenkin on nyt sopeuduttu. – Vaihtoehtona olisi sitten ollut se, että koko homma olisi jouduttu siirtämään. Olemme kuitenkin tähdänneet tähän pitkään ja kaikki ovat tehneet ison työn. Emme halunneet antaa periksi. Tällä alalla on jouduttu muutenkin tekemään niin paljon kompromisseja, Petra Poutanen sanoo. Sitten Poutanen huomasi, että ikivanhassa noitatarinassa ja nykymaailmassa on paljon samaa. – Suongilin perusidea on se, että noita pistää samaan kattilaan metson ja siian, mikä on hirvittävä rikos. Näin noita rikkoo vanhaa luonnonlakia vastaan samalla tavalla kuin Kiinan villieläintorit, joissa ihminen laittaa yhteen toisiinsa kuulumattomia asioita ja sitten alkaa maailmanlaajuinen epäonni. Novellissa käy ihan samalla tavalla. Luomulla mennään! Seitsemisen luontoa hyvin tunteva vaeltaja Juha Hurme keksi metsäoopperan näyttämöksi Koveron perinnetilan lammashaan. Siellä esitys saa sulautua luontoon, eikä tilaan tule erillistä esiintymislavaa tai katsomoa. Tämä on hurmelaista jalat maassa -teatteria, jonka kokeminen on kuin luontoretken tekisi. – Lammashaka kuulemma vain tykkää siitä, että siellä kävellään syyskuussa ja myllätään multaa. Emme siis turmele luontoa millään lailla. Haluamme samalla näyttää tällä esityspaikalla kuinka tärkeitä tällaiset kansallispuistot ovat, Hurme sanoo. Katsojia suositellaan saapumaan paikalle mahdollisimman ekologisesti. – Pyrimme siihen, että katsojat tulevat busseilla. Suosittelen myös kävelyä esityspaikalle Multiharjun aarnimetsän kautta reilun parin kilometrin polkua pitkin. Ja on turha luullakaan, että esityksessä olisi ääntä vahvistavaa tekniikkaa. Kuoron koko takaa sen, että laulu kuuluu. – Luomulla mennään! Kun kuoro laulaa, metsän äänen pitää kuulua läpi. Linnunlaulu, tuuli, puiden suhina ja mahdollinen sateen ropina kuuluvat tähän esitykseen, Hurme sanoo. Kahden teoksen viikko Tämä viikko on kiireinen Juha Hurmeelle ja Petra Poutaselle, sillä heidän yhteistyönsä näkyy ja kuuluu myös Espoon kaupunginteatterissa. Keskiviikkona ensi-iltansa sai Hurmeen dramatisoima ja Poutasen säveltämä Ilmari Rantamalan eli Algot Untolan elämästä kertova monitaiteellinen Harhama -näytelmä. – Tuli hulinaviikko. Pitkään olikin hiljaista, mutta nyt tapahtuu yhtä aikaa, Poutanen sanoo. Kaupungista tekijät tulevat nopeasti luontoon. Metsään on kirjailijankin ikävä. – Käytän tilaisuuden hyväkseni ja telttailen Seitsemisen alueella koko viikonlopun, Hurme iloitsee. Metsäoopperan esitykseen Hurme osallistuu juontajana. Hän kertoo Samuli Paulaharjusta ja musiikkiteoksen taustalla olevista novelleista. Kirja Paulaharjusta Ei Operaatio Paulaharju Juha Hurmeen osalta suinkaan tähän metsäoopperaan lopu. Hän paljastaa kirjoittavansa seuraavan kirjansa juuri Samuli Paulaharjusta, tuosta Elias Lönnrotin henkisestä seuraajasta, lappilaisen kansanperinteen kerääjästä ja suomen kielen mestarista. – Paulaharju loi Lapissa käytetyn suomen kielen pohjalta oman taidekielensä. Se on mahtava kieli, jonka voi rinnastaa Volter Kilven tai Aleksis Kiven tyyliin, Hurme sanoo. Ilman Paulaharjun kieltä ei olisi Hurmeen ja Poutasen oopperaakaan. – Paulaharjun kieli tuotti sen inspiraation, että näihin pitää panna laulua. Tämä on Samulin, Petran ja Juhan yhteistyötä, Hurme sanoo. Metsäoopperasta voi lukea aikanaan ilmestyvästä Hurmeen Paulaharju-kirjasta. – Kerron kirjassa myös oman tarinani Paulaharjun kanssa. Osa sitä on tämä Seitsemisen viikonloppu. Metsäooppera Metsän valvottamat esitetään Seitsemisessä Koveron perinnetilan lammashaassa (Seitsemisentie 948, Ikaalinen) sunnuntaina 20.9. klo 11 ja 17. Aamulehti näyttää verkkosivuillaan suorana klo 11 alkavan esityksen.