Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tamperelainen Samuel Shipway kärsi koulukiusaamisesta Risto Räppääjän roolin vuoksi ja päätti avautua: seurauksena kiitosten vyöry – ”Moni kiusaajakin on myöhemmin pyytänyt anteeksi”

Samuel Shipway työskenteli kesäkuussa Elisan yritysmyyjänä. Työ koostuu soittamisesta ja kauppaamisesta. Puhelimitse potentiaalisia asiakkaita lähestyvät myyjät esittäytyvät omilla nimillään. Samuel Shipwayn elokuvaura toi Elisalle ainakin yhdet kaupat. – Joo, yksi asiakas sanoi, että ostetaan nyt, kun Risto Räppääjä myy, Shipway hymähtää. – Sormilla laskettavissa olivat kuitenkin ne kerrat, kun asiakkaat asiasta mainitsivat. Loput kaupat lyhyessä ajassa supliikki-ihmiseksi paljastuva Shipway teki muin avuin. Vanhan huomion uusi aalto Edellisen reilun puolen vuoden aikana Samuel Shipway on palannut lapsitähtiaikoihinsa monesti. Hän esitti Sinikka ja Tiina Nopolan luomaa lastenkirjaikonia kolmessa elokuvassa vuosina 2014–2016. Shipway, nyt 18, luonnehtii viime aikoja ”Risto Räppääjä -huomion uudeksi aalloksi”. Aalto sai alkunsa, kun Shipway kertoi Ylen haastattelussa elokuvarooliensa aiheuttamasta koulukiusaamisesta. Samassa, joulukuun lopussa ilmestyneessä artikkelissa Shipway puhui avoimesti myös Touretten syndroomasta ja siihen liittyvästä ocd:sta eli pakko-oireisesta häiriöstä, jotka diagnosoitiin hänelle lukiossa. Haastattelu poiki paitsi uusia haastatteluita, myös laarikaupalla kiitosta. Shipwaysta tuli kertaheitolla monen koulukiusatun tai Touretten syndroomasta kärsivän vertaistuki. Facebookin Messenger-sovellus alkoi kilahdella. – Sellaiselle ulostulolle oli selvästi tilausta. En ole saanut siitä haastattelusta yhtäkään negatiivista palautetta. Oikeasti, Shipway sanoo. – Kaikkein hienoimpia olivat ne viestit, joissa vanhemmat kertoivat lukeneensa artikkelia lapsensa kanssa. Eräskin äiti otti yhteyttä Shipwayhin kertoakseen, että hänen 10-vuotias Tourettea sairastava poikansa oli liikuttunut, kun tuttujen elokuvien ykköskasvo kertoi kärsivänsä samoista oireista. Se lämmitti ja rohkaisi. – En aio vaieta tällaisista asioista jatkossakaan. Kiitos kaikesta Risto Shipway nimesi maaliskuussa Ilta-Sanomien haastattelussa suurimmaksi tavoitteekseen sen, ettei häntä esiteltäisi ex-lapsitähtenä tai entisenä Risto Räppääjänä. Hän nyökkää. Tavoite ei ole neljässä kuukaudessa muuttunut. Nykyään hän tekee omaa räppiä artistinimellä Shipway. Shipway tekee biisinsä tuottamista myöden itse, omalla koneella kotona Linnainmaalla. Shipwayn suosituin kappale, alkuvuonna julkaistu Uhrilampaat on kerännyt Spotifyssa hieman vajaat 40 000 kuuntelukertaa. Yli 30 000 kuuntelun on kivunnut myös Bermudan Kolmio . Singleinä julkaistut kappaleet ovat mukana Shipwayn toukokuussa ilmestyneellä Joku Muu Kuin Minä -albumilla. Shipway ei kiistä, etteikö Risto-tausta olisi eräänlainen rasite itsenäiselle räpin teolle. Mitään hän ei kuitenkaan kadu. Ihan jo siitäkään syystä, että ne kolme kesää, jotka Shipway elokuvia teki, olivat hauskoja ja ikimuistoisia. Valtavasti hän myös oppi, niin kameralle kuin yleisöllekin esiintymisestä. Ja loi nimeä, siitä on kiistattomat hyötynsäkin, kun levytyssopimukseton tekijä yrittää kasvattaa kuuntelijajoukkoaan. Rahaakin jäi säästöön sen verran, että varsin täysipainoinen keskittyminen musiikin tekemiseen on ylipäänsä ollut mahdollista. – Kun hyötyjä ja haittoja puntaroidaan, niin kyllä se sinne hyvän puolelle kallistuu. Helposti, Shipway sanoo. – Mutta sitä haluan korostaa, että en keksinyt ryhtyä tekemään räppiä siksi, että olin Räppääjä. Kirjoitin ekat tekstini monta vuotta ennen elokuvia. Meillä oli ykkösluokalla kerran viikossa esiintymistunti, sinne piti olla aina uusi biisi, Shipway muistelee hymyillen. – Niitä ei kyllä enää tulla kuulemaan! Hyväksymään oppinut Samuel Shipway aloittaa syksyllä musiikkituotannon ammattiopinnot Ikaalisissa. Kyseessä on toisen asteen tutkinto-ohjelma, josta valmistutaan muusikoiksi. Shipway odottaa kouluun palaamista innolla, edessä on haasteita, jotka motivoivat. Opinnot Tampereen yhteiskoulun lukiossa jäivät kesken keväällä 2018, kun vielä silloin diagnosoimattomat sairaudet saivat Shipwayn voinnin romahtamaan. Lyhyt aika Tykissä ei ollut ikimuistoinen. Yläkouluaikaisen kiusaamisen jälkeen Shipway päätti pitää uudessa ympäristössä matalaa profiilia. Sekään ei oikein toiminut. – En halunnut herättää kenessäkään negatiivisia tunteita, mutta sitten kävi niin, etten herättänyt kenessäkään oikein mitään tunteita. Vaikka Shipwayn koulumuistot eivät – etenkään yläkoulun osalta – ole parhaasta päästä, hän käsittelee asiaa hämmästyttävän kypsästi. Kun Shipway puhuu koulukiusaamisesta ja sen yli pääsemisestä, lauseet eivät ole ulkoa opeteltuja. Hän katsoo silmiin ja antaa kasvot kauniille ajatuksille. Saa ne kuulostamaan eletyiltä. – Olen sujut kaiken tapahtuneen kanssa. Moni kiusaaja on myöhemmin pyytänyt anteeksi. Musta tuntuu, että meidän välillä on yhteinen kunnioitus – ei meistä ikinä tule kavereita, mutta antaa kaikkien kukkien kukkia, mun tehdä musiikkia ja niiden duunata omia juttujaan. Hyväksyntä on tie onnelliseen elämään, mutta reitti yllättää monesti vaikeakulkuisuudellaan. Nyt Samuel Shipway hieman huolestuu – hän ei halua kuulostaa lattealta, hän ei halua sanoa yhdellekään kiusatulle, että pää pystyyn, älä välitä. Sitä sanotaan ihan tarpeeksi. – Ehkä pikemminkin päinvastoin. Yrittäkää välittää kiusaajista. Yrittäkää kohdella niitä silti hyvin. Jos kohtelee toista ihmistä kunnioittavasti, siinä ei voi itse hävitä. Mistä tulevat ne voimavarat, joiden ansiosta hän saattaa sanoa tällaisia asioita? – Perheeltä. Mulla on aina ollut perheen tuki, mitä tahansa teenkin. Isä ja äiti on kasvattaneet mut rehelliseksi ja muita kunnioittavaksi ihmiseksi. Realisti Mitä näihin lisäämään. Puhutaan välillä musiikista. Musiikintekijänä Shipway on toistaiseksi miltei täysin itseoppinut. – Siksi on hienoa, että koulu alkaa. Odotan sitä, että joku opettaa minua. Se on niin eri asia kuin tutorial-videoiden katselu Youtubesta. Shipwayn jalat vaikuttavat olevan sopivan tukevasti maassa. Kysyttäessä, missä hän muusikkona on tällä hetkellä, Shipway asettelee sanojaan tarkasti. – Olen sillä tasolla, että alan olla pikkuhiljaa varma, että tämä on sitä, mitä haluan tehdä työkseni. Minulla on kova halu kehittyä. Musiikin parissa tehtävän työn kenttä on laaja, esiintyjät muodostavat vain jäävuoren huipun. Shipwaykin voi hyvin kuvitella työskentelevänsä esimerkiksi sanoittajana tai tuottajana. Tälläkin hetkellä hän auttaa muutamia muita nuoria tekijöitä tuotannon puolella. Mutta ei nyt ärsyttävyyteen asti nöyristellä, kyllä artistius on Shipwayn tavoite numero yksi. Hän tietää, että hänellä on sanottavaa. Ja hän uskoo, että hänen persoonassaan on sellaista rehellisyyttä, joka vetoaa ihmisiin. Kirjoittaja Pikkupoikana Samuel Shipway oli kiinnostunut tietokirjoista. Ja riimeistä. Muusikkoidentiteetiltään hän sanoo olevansa ennen kaikkea sanoittaja. Klassikko on syytä kysyä. Ketkä ovat kovimmat? – Rapkentältä Pyhimys on ehdottomasti yksi. Hänellä on tunnistettava tapa kirjoittaa. Palefacea pidän myös kovassa arvossa. – Jos musiikkikenttää laajennetaan, niin J. Karjalaista pidän nerona. Kautta aikojen lempisanoittajaksi Suomesta sanon kliseisesti Juice Leskisen . Omia sanojaan Shipway ammentaa milloin mistäkin. Hän seuraa maailman menoa, elää omaa elämäänsä, juttelee ihmisten kanssa – ja pohdiskelee, paljon, kaikenlaista. – Räppäriltä ei kukaan ole turvassa, hän sanoo ja hymyilee. Säveltäminen on Shipwaylle sanoittamista haastavampaa, ainakin tällä hetkellä. Etenkin kertosäkeiden melodiat aiheuttavat päänvaivaa. Mutta ihminen, joka herää joka aamu ”melko aikaisin” ja käy musiikintekoon kehittyy kyllä, sävel säveleltä. Entäs sitten, Shipway Shipway esiintyy tiistaina Laikunlavalla Tampereen keskustassa. Ikäisekseen hän on kokenut julkinen esiintyjä, mutta omaa musiikkiaan esittävänä artistina hän ottaa yhä ensiaskeliaan. – Kyllä esiintyminen aina jännittää. Mutta ei lamauttavalla tavalla. Olen Shipwayna tehnyt ehkä viisi keikkaa, ja haluan tosi paljon kehittyä siinä. Shipway palaa jatkuvasti haluun kehittyä kaikessa mitä tekee. Hän katsoo eteenpäin. Katsotaan yhdessä, muttei liian kauas. Shipwayn ensimmäisestä Risto Räppääjä -elokuvasta on kulunut kuusi vuotta, joihin on mahtunut kiusaamista ja sairastelua, mutta toisaalta myös perheen ja ystävien seuraa, musiikkiuran käynnistelyä ja muutto Lempäälästä omilleen Tampereelle. Missä Shipway mahtaa olla seuraavan kuuden vuoden päästä? – Toivottavasti asun Helsingissä ja työskentelen vakituisesti musiikin parissa. Olisi kiva olla parisuhteessa. Ja että samat kaverit, jotka ovat olleet aina lojaaleja, ovat rinnalla silloinkin. – Ja että terveys kantaa, tietysti. Tourette ja ocd vaikuttavat Shipwayn jokapäiväiseen elämään. Mutta hän on asian kanssa sinut. Diagnoosit olivat aikoinaan suuri helpotus. – Syön lääkkeitä päivittäin ja käyn terapiassa viikoittain. Pakko-oireitakin on, eivät lääkkeet niitä kokonaan poista. Mutta ei siinä. Perhe ja kaverit tietävät, mistä se johtuu. Se ei ole issue. – Ja jos pakko-oireita tulee julkisella paikalla ja se on jollekulle ongelma, niin selitän tasan tarkkaan, mikä on homman nimi. Ei mua hävetä yhtään mikään.