Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Nykyisin hoidamme verovaroin kaiken, mistä ei ole bisnekseksi – Jos valtion ylläpitämä palvelu on yhä tarpeellinen, valtion itsensä ei pitäisi luopua palvelun käytöstä

Kreivin aika tarkoittaa vanhan sanonnan mukaan hyvää aikaa. Sanonnan juuret ulottuvat monen vuosisadan taakse. Hyvän ajan nimikkokreivi oli ruotsalainen Pietari Brahe (1602–1680), joka toimi Ruotsin itäisen osan (Suomen) kenraalikuvernöörinä. Brahen aika jäi historiaan uudistusten ja edistyksen aikakautena. Hän edisti taloutta ja sivistystä. Suomen kaupungeista muutama on Brahen perustamia. Postilaitoksenkin kreivi perusti tänne jo vuonna 1638. Postilaitosta tarvitsi Tukholman hallitsija pitääkseen laajan valtakuntansa hallinnon omissa näpeissään. Lukutaidoton rahvas ei postia edes osannut kaivata. Kreivin ajasta kehitys on kehittynyt. Lukutaidon oppinut rahvas mesettää sähköllä, eikä postin kantamia kirjeitä tarvitse enää hallituskaan. Ajan henkeä kuvaa, ettei verottajan kirjekään enää tule verovelvolliselle valtion oman postilaitoksen jakamana. Verottajan kirjeen kansalaisen laatikkoon tuo yksityinen jakeluyhtiö. Jos valtio verottajana säästää, valtio postin ylläpitäjänä menettää tulojaan. Jo ennen postilakkoa viisaat keskustelivat siitä, miten postilaitoksen asema ja tehtävät pitäisi järjestää nyt kilpailun oloissa. Jos valtion ylläpitämä palvelu on yhä tarpeellinen, valtion itsensä ei pitäisi luopua palvelun käytöstä. Muodikkaan markkinahenkinen ratkaisu on, ettei valtion hoitamaa yleistä palvelua enää lainkaan tarvita. Eikö 1600-luvulla perustettu laitos ole aikansa elänyt? Kilpailevat firmat hoitaisivat varmasti mielellään kaiken jakelun. Kilpailisivatko firmat myös siitä, kuka saa jakaa postin maan korpeen unohtuneelle parin talon Köyhänperälle? Köyhänperän posti tuskin kiihottaa kenenkään bisnesvaistoa. Hoidammeko verovaroin kaiken sen, mistä ei ole bisnekseksi? Jos niin on, tuemme verovaroin yrityksiä, jotta ne saavat tehdä bisnestä. Ei sitä yritystueksi lasketa, mutta sitähän se on. Eikä yritystueksi lasketa liian pientä palkkaa saavien sosiaaliturvaakaan. Yrityksen on oltava kilpailukykyinen ja kannattava. Elääkseen yritys joutuu joskus vähentämään palkkamenojaan. Entä jos yrityksen on elääkseen maksettava niin pieniä palkkoja, etteivät ne enää riitä palkkaa saavien elättämiseen? Veronmaksaja auttaa ja maksaa sosiaaliturvana sen osuuden, joka pienituloisen palkasta puuttuu. Tämä vaiettu yritystuki panee kysymään, miten hyvin tuo jumaloitu työllisyysaste mittaa todellisuutta. Työllisyysaste voi olla vaikka 90, mutta ei se pelasta kansantaloutta, jos työllisyys maksetaan veroina.