Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

1960-luvun pophelmet heräävät uudelleen henkiin Aili Ikosen ja Avaran käsittelyssä – lauantaina niitä kuullaan Tampereella

Historia on todistanut 1960-luvun jälkipuoliskon pop-musiikin luovimmaksi ajaksi. Rockin vallankumous tuotti unohtumatonta jälkeä, mutta rima nostettiin korkealle myös kaupallistenkin iskusävelmien parissa. Kukapa ei muistaisi lämmöllä niitä lukuisia kuolemattomia lauluja, joita säveltäjä Burt Bacharach ja sanoittaja Hal David listoille syytivät top 20:een rapakon molemmin puolin. Siinä missä nykyinen listapop täsmätuotetaan studiossa leikkaa ja liimaa -metodilla ja laulajan epätarkkuudet korjataan äänityspöydästä pitch shifterillä, popin kultakauden helmet tehtiin pitkälti livenä studiossa. – Diggaan erityisesti siitä vanhan liiton tekemisen luomumeiningistä, joka sen ajan biiseissä oli. Kaikki toteutettiin oikeilla soittimilla. Oli isot orkesterit, jousia ja puhaltimia, ja tarkkaan mietityt sovitukset. Ja sävellykset oli todella vahvoja, sen tähden ne elämään on jääneetkin, Aili Ikonen sanoo. Hectorin bändissä taustavokalistina ja viulistina toimiva, viime vuonna lauluyhtye Rajattomaan liittynyt ja vaikeasti lokeroitavia soololevyjä tehnyt laulaja Aili Ikonen puhuu juuri ilmestyneestä albumista Laulu keskeneräinen , joka syntyi yhteistyönä saksofonisti Jukka Perkon Avara-trion kanssa. – Levy sai alkusysäyksensä keikkabussissa yhden keikan jälkeen, kun juttelimme Hectorin kanssa. Silloin tuli ensi kertaa mieleen, että tällaisen projektin voisi toteuttaa, ja sitten Heikki tarjoutui tekemään näistä biiseistä suomennoksia. Ei hän suoranaisesti näitä kappaleita ehdottanut, mutta myöhemmin palloteltiin kyllä paljonkin sitä, mitä levylle otetaan mukaan. Puhuttelevat esiin Voisi luulla, että niin runsaan aarrearkun äärellä iskee runsauden pula, mutta Ikonen sanoo lähdemateriaalista varsin pian nousseen esiin erityisesti puhutelleita kappaleita. Laulu keskeneräinen tarjoilee Bacharach & Davidia, mutta mukana on myös muun muassa elokuvasäveltäjä Michel Legrandia , Joni Mitchelliä ja Randy Newmania . Monia näistä ikivihreiksi muodostuneista sävelmistä lauloi aikanaan Dusty Springfield , jonka vereslihaisen herkästi sielukkaat tulkinnat innoittivat erityisesti Hectorin käännöstyötä. Saksofonin (Perko), akustisen kitaran ( Teemu Viinikainen ) ja efektoidun sähkökitaran ( Jarmo Saari ) poikkeuksellisena ja erittäin nykyaikaisena kolmiona Avara on mahdollisimman kaukana alkuperäisesitysten isoista orkestereista laajoine puhallin- ja jousisektioineen. – Nimenomaan ja sillä ajatuksella toimeen tartuttiinkin. Isolla bändillä alkuperäisten toisintamisen vaara olisi ollut suuri, ja sitä me ei haluttu. Halusimme tehdä oman näköisiä tulkintoja. Näiden soittajien kanssa se lähtökohtien vastakkaisuus oli enemmän innoitus kuin haaste. Ihan ensimmäisistä treeneistä alkaen tuntui, että tämä toimii ja että meillä oli hyvinkin yhteinen visio siitä, mitä tavoiteltiin, Ikonen sanoo. Ilmaa ja avaruutta Tekotavassa palattiin alkulähteelle. Levy tehtiin pitkälti livenä studiossa hetkessä elävää vuorovaikutusta vaalien. Kuinka paljon mukana on improvisaatiota? – Kyllä sinne jätettiin tarkoituksella ilmaa ja avaruutta, vaikka monet jutut on tarkkaan mietitty. Improvisaatio sopii meidän kaikkien luonteelle. Live-tilanteessa uusille urille hakeutuminen on oikeastaan itsestään selvää, onhan se olennainen osa jazz-musiikkia, laulajatar tiivistää. Livenä pöytään lyödään muutama levyn ulkopuolinenkin ässä samalta aikakaudelta, mutta Ikonen ei halua nimetä niitä, että yllätysmomentti säilyy. Aili Ikonen on tehnyt kolme soololevyä: Piirrä minut (2017), Laulan (2016), Tribute to Ella (2013), ja laulaa Rajattomassa, Hereässä ja Ikosen Siskoissa sekä toimii UMOn ja Dallapén solistina. Levyttänyt Herdin kanssa Jazzbasillin (2013) ja Norrbotten Big Bandin kanssa Outi Tarkiaisen Into The Woodland -teoksen (2013). Voitti kolme albumia tehneen Kvalda-yhtyeensä kanssa pohjoismaisen Young Nordic Jazz Comets -kilpailun 2004. Avara Jukka Perko Avara on julkaissut kaksi albumia: Avara (2012) ja Invisible Man (2016). Perkon sooloalbumi Kaanaanmaa (2000) tulkitsi virsiä ja Music of Olavi Virta (2000) paneutui iskelmäikonin perintöön. Muita levytyksiä: Streamline Jazztet (2012) ja Retrospective (2006). It Takes Two to Tango (2015) oli duolevy pianisti Iiro Rantalan kanssa. Mikko Kuustosen kanssa tehty Profeetta (2008) pohjautui Kahlil Gibranin samannimiseen kirjaan.