Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Tapoit siis miehesi?”, kysyi tuntematon mies kirjakaupan jonossa ja sai menestyskirjailija Riikka Pulkkisen ymmärtämään olennaisen asian

– Jos kirjoittaminen sujuu, se on yksi elämäni onnellisimmista asioista, Tampereella syntynyt kirjailija Riikka Pulkkinen sanoo. Juuri kirjoittamisen synnyttämä syvä onnen tunne on syy, joka ajoi 20-vuotiaan kirjallisuuden opiskelijan vuonna 2000 kirjoittamaan ensimmäisen lauseen teokseen, josta piti aluksi tulla novelli. Lauseesta kasvoi kuusi vuotta myöhemmin Pulkkisen menestyksekäs esikoisromaani Raja . Sama onnen tunne ajaa häntä edelleen kirjoittamaan, kuuden romaanin jälkeen. – Kirjoittaminen on täydellinen leikki, jossa voi pitää hallussaan yhtä aikaa monta maailmaa, Pulkkinen kuvailee. Monta onnea Viime aikoina on ollut muunlaistakin kirjoittamisen onnea. – Tämä todellakin laitetaan lehteen: valmistuin viime vuoden keväällä vihdoin filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta, Pulkkinen iloitsee. Esikoisromaanin menestys vuonna 2006 katkaisi Pulkkisen pro gradun kirjoittamisen. Tutkielmaan palaaminen aikuisella iällä oli antoisaa. – Romaania kirjoittaessa sitä ojentaa käsissään sokeana merkityksiä ja anelee, että joku tarttuisi niihin. Ian McEwanin Sovitus -romaania tutkiessani sain olla ottajana, poimia niitä merkityksiä. Gradun lisäksi viime vuonna, joulukuussa, syntyi Pulkkisen toinen lapsi. Kirjoittamisessa on taas flow-vaihe. – Raskaana ollessa kirjoittaminen ei suju, pikkuvauvan kanssa taas se jostain kumman syystä sujuu, Pulkkinen kertoo. Hänellä on tällä hetkellä työn alla jopa kaksi teosta. – Toinen on trillerijuonta hyödyntävä romaani, johon yritän salakuljettaa mukaan ranskalaisen filosofin Michel Foucault’n ajattelun ja lääketieteen, Pulkkinen paljastaa. – Toinen romaani liittyy kertomisen valtaan, ja siinä on monta näkökulmaa päähenkilöön. Syksyllä hän punnitsee kustantajansa kanssa, kumpaa lähdetään tekemään romaaniksi. ”En osaa ajatella, että joku kokisi tarinani tosina” Pulkkinen pohtii samaa kysymystä kuin nykyään moni fiktion kirjoittaja: miten sepittäminen onnistuu tunnustamisen aikakautena ja kelpaako lukijoille vain autofiktio? – Hän-muotoiset realistisen tuntuiset tekstit tuntuvat pudonneen muodista. Mietin, onko tunnustamisen vaatimus sosiaalisessa mediassa muuttanut kaunokirjallisen kirjoittamisen vaatimuksia. Itse hän kertoo lukeneensa uppoutuen esimerkiksi lapsettomuusblogeja, vaikka ei lapsettomuudesta ole henkilökohtaisesti kärsinytkään. – Blogeja lukiessa voin kokea, että minulle on kerrottu rehellisesti ja uskoutuen, miltä lapsettomuus tuntuu. Olen käyttänyt siis blogeja ikään kuin kaunokirjallisuutena. Pulkkiselle itselleen kirjoittaminen tuntuu aina yhtä aikaa ­sekä sepitteelliseltä että läpi­eletyltä. – En osaa ajatella, että joku kokisi tarinani tosina. Niinkin on käynyt. Kun Pulkkinen vieraili kirjakaupassa signeeraamassa Raja -romaaniaan vuonna 2006, signeerausjonoon tullut mies kysyi: ”Tapoit siis miehesi?” – Minulta meni pitkään tajuta, että hän kysyi tätä aivan vilpittömästi. Hän oli kuullut kaupan kaiuttimista Rajan juonikuvauksen ja piti sitä totena, Pulkkinen muistelee. – Tämä on muistutus siitä, että kirjailijan eri minuudet elävät oudolla tavalla keskuudessamme. Yhden uran loppu Alun perin Pulkkisesta piti tulla yleisurheilija, ”olympiavoittaja ja urheilutoimittaja”. Oulun Pyrintöä edustanut juoksija kävi urheilulukion, mutta joutui kokemaan, etteivät fyysiset vahvuudet olleet juoksussa. – Lopulta urheilu-uran loppu oli helpotus, koska urheilijana en olisi voinut panostaa täysillä opiskeluun. Juoksuharjoittelussa ja kirjoittamisessa on Pulkkisen mukaan jotain samaa: ”Luonnollinen kurinalaisuus ja rutiini ovat molemmissa osa onnea.” Eräänlainen tähtihetki On uralla ollut silti muutakin kuin kurinalaisuutta. Vuonna 2012 Totta -romaanin menestys vei Pulkkista ympäri maailmaa. Ilmassa oli glamouria. Hän osallistui kansainvälisen kirjailijajärjestön Penin gaalaan New Yorkissa yhdysvaltalais­kirjailija Jeffrey Eugenidesin avecina. Gaalan etkoilla brittikirjailija Zadie Smith ryhtyi tuttavalliseksi ja kertoi aikovansa lukea Pulkkisen juuri englanniksi käännetyn Totta -romaanin. – Varmasti se oli urani eräänlainen tähtihetki, Pulkkinen naurahtaa. Vauvan saaminen on Pulkkisen mukaan toistaiseksi loiventanut neljänkympin kriisiä. – Eikä kirjoittaessa oikeastaan ole ikää. Kirjailijana ikääntymisen pelko liittyy ehkä enemmän siihen, että jämähtäisi kirjoittamisessa toistamaan jotakin tuttua muotoa eikä tavoittaisi enää vereslihaista, tuoretta ilmaisua. Oikaisu 9.7. klo 11.15. Toisin kuin jutussa ensin kerrottiin, Riikka Pulkkinen kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 2000, ei 1998. Lisäksi hän on ollut Erkki Perälän kanssa avoliitossa, ei naimisissa. Lue myös: Riikka Pulkkinen erosi ja kirjoitti erokirjan – Erossa yksi asia on parisuhteen päättymistäkin tuskallisempi