Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Tamperelaiset eivät selviä tontinvuokrien korotuksista kuin ottamalla lainaa, myymällä talonsa tai kuolemalla pois

Kaupungin budjetti oli viime vuonna kymmeniä miljoonia miinuksella, ja epämiellyttävin neronleimaus menojen paikkauksessa on ollut vanhojen omakotialueiden tontinvuokrien käsittämättömät korotukset. Esimerkiksi Viinikka, Nekala, Härmälä, Petsamo, Käpylä ovat kohdanneet täysin kohtuuttomia vuokrankorotuksia vanhoilla tonteilla, joiden talotkin ovat vanhoja, jopa yli 100-vuotiaita! Monet asukkaat ovat hoitaneet tonttejaan ja talojaan vuosikymmeniä, remontoineet ja huoltaneet vanhoja rakennuksiaan huolella ja rakkaudella. Vastoin yleistä harhaluuloa kaupunki ei ole vuokraa vastaan antanut mitään, eikä tule kuuleman mukaan antamaan jatkossakaan. Sievoiset vuokratulot menevät "yhteiseen kassaan”, esimerkiksi ratikkaan! Kuinka ikääntyvät eläkeläiset, lapsiperheet ja penituloiset asukkaat selviytyvät 8–10-kertaiseksi nousseista tontinvuokrista, mikä tarkoittaa satojen eurojen kuukausittaisista lisämenoista? Eivät mitenkään muuten, kuin ottamalla lisää lainaa, myymällä talonsa tai kuolemalla pois! Kun talon ja vuokraoikeuden nyt joutuu myymään, on myyntihinta kymmeniä tuhansia vähemmän, kuin ennen vuokrankorotusta. Ostaja laskee, kuinka paljon seuraavina vuosina joutuu maksamaan tontinvuokraa! Tämä hintaerotus on mitä selkein tulonsiirto suoraan kaupungille vanhoilta vuokralaisilta. Kun ostimme talomme 40 vuotta sitten, se oli jo kauniisti vanhentunut yli 53-vuotias hirsirakenteinen talovanhus, jonka nykyaikaiseksi saattaminen ja remontointi on vienyt vuosia ja maksanut vähintään yhtä paljon kuin uuden rakentaminen. Uutta ei olisi ollut edes mahdollista rakentaa, koska useimmat alueen taloista ovat joko osittain tai kokonaan suojeltuja! Vuokrankorotukset perustuvat tilakeskuksen mukaan tontin kokoon ja toisaalta rakennusoikeuteen tontilla. Hinnat arvioidaan tämän päivän vastaavien myytävien tonttien perusteella, vaikka mitään vastaavia myytäviä tontteja ei ole olemassakaan! Myös rakennusoikeus on näillä tonteilla hypoteettinen, harhaanjohtava luku, koska talot ovat, mitä ovat. Ei niitä ole voinut purkaa ja rakentaa uutta! Solmimme vuokrasopimuksen silloiseen käypään hintaan, joka oli toki edullinen, mutta väittääkö kaupunki, että 40 vuotta sitten myytyjen tonttien hinnat olisivat samanlaisia kuin tämän päivän hinnat? Ei tietenkään. Miksi siis vanhojen vuokratonttien hinnat yhtäkkiä kertaheitolla hilataan pilviin? Kuinka yksinkertaista ja oikeudenmukaista olisi jakaa alueet tonttien ja erityisesti niillä olevien talojen iän mukaan maksuluokkiin, joissa voitaisiin kohtuullistaa tontin vuokran korotusta. Nyt kärsivät eniten vanhimmat, isoilla tonteilla olevat kauniit, mutta varustelultaan vaatimattomat tavallisten ihmisten talot ja niiden asukkaat. Pahinta on kuitenkin omasta kodista luopuminen pakon edessä. 100 vuotta sitten Suomen torpparit saivat lunastaa maatilkkujaan. Tampereen tontinvuokralaisille ei tällaista oikeutta ole suotu – kaupungissa, joka hakee Euroopan kulttuurikaupungin titteliä!