Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Renée Zellweger Judy Garlandina laulaa itsensä satumaahan sateenkaaren tuolle puolen

Tarina Judy Garlandista , nuoruutensa MGM:n studoilla viettäneestä ihmelapsesta kuuluu Hollywoodin kulta-ajan legendoihin. Broadway Melody (1937) ja Ihmemaa Oz (1939) tekivät Garlandista maailmankuulun jo teini-ikäisenä. Elokuvissaan yleensä laulanut Garland loi menestyneen laulajanuran johon keskittyi Hollywood-uran jälkeen. Hän oli maailman ensimmäinen reaaliaikaisesti seurattu superjulkkis jo kauan ennen television yleistymistä. Garlandista tuli aikuisella iällään monien homoseksuaalien palvoma ikoninen hahmo. Garlandin hauraus ja myöhempi ironisena nähty teatraalisuus toivat hänelle suosiota HLGBTIQ-yhteisössä. Pikkutytöstä superjulkkikseksi Judy -elokuvalla on ulottuvuuksia. Ensinnäkin se on draama Amerikan sydänkäpysestä, jonka aikuista elämää rytmittivät vaihtuvat aviomiehet, itsemurhayritykset, riippuvuus lääkkeistä ja päihteistä ja kokoaikainen julkisuuden hahmona eläminen. Toiseksi Judy on pääosanesittäjänsä Renée Zellwegerin elokuva. Zellweger on roolihahmonsa tavoin noussut humauksessa Amerikan tähtitaivaalle, vajonnut sieltä ja noussut takaisin. Zellwegerin esiintyminen Garlandina on sellainen show-numero, ettei toista sen veroista ole. Garlandin lahjakkuus ei ollut niinkään kykyä laulaa, vaan laulun esittämistä uskottavasti. Garland hallitsi eleet, ilmeet, äänenpainot ja liikehdinnän, joilla hän sai katsojan uskomaan Garlandin laulavan omista syvimmistä tunteistaan. Rahanhaussa Lontoossa Elokuva tapahtuu viiden viikon aikana vuonna 1969. Tuolloin Garlandin Hollywood-ura oli käytännössä jo ohi. Kodittomuus ja Garlandin oma hutilointi raha-asioissaan olivat ajaneet hänet töihin Lontooseen siinä toivossa, että hän saisi asiansa kuntoon ja pystyisi järjestämään itselleen ja lapsilleen kodin. Tosielämässä Garlandin työkeikka Lontoossa oli katastrofaalinen, mutta elokuva näyttää Garlandin todellisuutta koossapysyvämpänä ihmisenä, joka vei esiintymisensä läpi barbituraateilla terästetyn vodkan vauhdilla. Elokuva on dramatisointi kokonaan Garlandin hotellihuoneessa tapahtuvasta The End of the Rainbow -näytelmästä. Elokuvasta olisi voinut hyvinkin tulla tylsä, rutinoitunut draama Hollywood-tähden maineen ja kuuluisuuden kiroista. Vaikka Garlandin tosielämän tarinassa näkyivätkin kuuluisuuden nurjat puolet, niin hänestä oli omalaatuisuudessaan rutiini kaukana. Sama pätee myös Zellwegeriin. Hän luo läsnäolollaan Judysta muotokuvan ongelmiensa piinaamasta tähdestä, jota luonnehtivat tavaton hauraus ja selittämätön glamour. Hyvien näyttelijöiden seurassa Zellwegerin kaikkensa antava esiintyminen on paras ja ainoa syy nähdä elokuva, koska kyllä hän tästä muutamankin palkinnon saa. Elokuvan muissa rooleissa on luotettavaa väkeä. Michael Gambon esittää Bernard Delfontia, impressaariota joka buukkaa Garlandin Lontoon-esiintymisiinsä eikä tajua, miten kalliiksi Garland hänelle vielä tulee. Garlandin Lontoon-esiintymisten ajaksi hänen puolittain kaitsijakseen, puolittain seuralaisekseen asetettua Rosalind Wilderia esittää irlantilaisnäyttelijä Jessie Buckley , laulaja itsekin, joka on ehtinyt esiintyä laadukkaissa tv-draamoissa Chernobylistä Nuoreen Morseen . Finn Wittrock esittää hurmuri Mickey Deansia joka päätyy Garlandin viidenneksi aviomieheksi juuri Lontoossa.