Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Etelä-Karjala vähensi lastensuojelun laitospaikkoja, kun niitä olisi tarvittu lisää – tilastot näyttävät mitä muutoksesta seurasi

Etelä-Karjala on positiivinen poikkeus muuten synkissä lastensuojelutilastoissa. Kun muualla Suomessa kiireellisten sijoitusten määrä on kasvanut, Etelä-Karjalassa huostassa olleiden ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten osuus ikäluokasta on pysynyt samana kuin vuosituhannen alussa. Vertailu naapurimaakuntaan Pohjois-Karjalaan on kuvaava. Kun Pohjoiskarjalassa kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on tällä vuosituhannella kasvanut 0,8 prosentista 1,9 prosenttiin, Etelä-Karjalassa luku on pudonnut 1,1, prosentista 0,8 prosenttiin. Taite tilastossa näkyy tällä vuosikymmenellä. Se osuus aikaan, jolloin Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri (Eksote) on perustettu. Lastensuojelun palvelupäällikkö Raija Kojo kertoo, että lastensuojelussa ajattelutapa on muutettu täysin. Esimerkiksi sijoitettujen lasten laitospaikkoja vähennettiin tilanteessa, jossa niitä olisi tarvittu lisää. Perhetukikeskuksen yhden vastaanotto-osaston koko henkilökunta siirrettiin kotiin tehtävään työhön. – Tähän liittyi paljon kehittämistyötä. Periaate oli, että vastataan avuntarpeeseen mahdollisimman lapsen ja perheen kotona sellaisella intensiteetillä kuin tarve on. Jos jossain perheessä tarvittiin käynti joka päivä, niin siellä käytiin joka päivä. Koti ensisijainen paikka Perheissä vanhemmat saivat apua kasvatuksessa ja tukea siihen, että lapsessa huomataan positiiviset asiat. Myös vanhempien vahvuuksia on koetettu tukea niin, että huomio kiinnitetään niihin asioihin, jotka ovat hyvin. Sosiaalityöntekijät saivat muistilistan tilanteeseen, jossa pohdittiin kiireellistä sijoitusta. Lapsen lähtö kotoa ei ole automaatio, vaan jos on löydettävissä muu keino, jolla lapsi voi olla kotona niin sitä käytetään. Lapsen läheisverkosto on kartoitettu myös sen tilanteen varalta, että lapsi ei voi olla kotona. Tilannetta on pyritty muuttamaan niin, että lapsi voi joko jäädä kotiin tai palata sinne lyhyen sijoituksen jälkeen. – Kun on kriisitilanne, töitä pitää tehdä ”tuhannen turbolla”. Kriisitilanteessa kaikki ovat väsyneitä tilanteeseen, ja ajatellaan, että kun lapsi on sijoitettu kiireellisesti, niin voidaan hengittää. Otollinen aika tehdä työtä on juuri akuutissa tilanteessa. Asenteet ja toimintatavat ovat muuttuneet Rinnalla on koko ajan ollut pyrkimys kehittää palveluja varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi neuvoloissa on pikkulasten psykiatrian yksikkö. Nyt kehitteillä on toimintatapa, jolla puututaan koululaisten poissaoloihin mahdollisimman aikaisin. Kojo sanoo, että työ on vaatinut ja vaatii ajattelu- ja toimintatapojen muutosta. – Helposti ajatellaan, että sijoitus poistaa koulunkäynnin pulmat. Se ei ainakaan poista terveysongelmia. Käymme keskustelua siitä, mihin sijaishuolto oikeasti voi vastata. On mietitty, onko asiat sellaisia joihin tarvitaan sijaishuoltoa vai voiko niitä korjata muuten. Kojo sanoo, että jos jokin tarve tiettyyn palveluun ilmenee, niin ensiksi koetetaan miettiä, miten se voidaan järjestää. Muutos on näkynyt myös taloudessa. Kun laitoshuoltoa on purettu, siihen käytettyä resurssia suunnattu ehkäiseviin palveluihin. Kokonaiskulut ovat pysyneet kurissa. – Lastensuojelun kustannukset eivät ole nousseet samassa suhteessa kuin muualla.