Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kevättorstai on toivoa täynnä – ”Nyt on jäiden lähdön aika. Vapaan virtauksen voimaa pitää vain uskaltaa katsoa”

Eräs keittää tuimat sumpit. Sitten hän istahtaa mummun perintöpöydän äärelle ja katselee höyryävää mukiaan. Hän iloitsee puupöydän sileästä pinnasta ja kaikista muistoista, jotka siihen liittyvät. Kevät solahtaa keittiön ikkunan lävitse sisään ja piirtää pitsiliinalle ikkunanruutujen kuvion. Vanha rouva odottaa mökkirannan suvannossa joutsenia. Kun siipien havina alkaa kuulua, sydän paisuu liikutuksesta. Hän kiikaroi valkoista pariskuntaa ja mutisee itsekseen: "Ehkä minäkin löydän vielä lentokaverin itselleni." Väsynyt äiti ravistelee santaa kuopuksen kurahousuista kuistilla. Yhtäkkiä tuuli tuo pihaan koivuista irronneita oksia. Unenpuutteen lävitse äiti tunnistaa nuoruuden haaveensa. "Kunpa saisin nähdä pihalla puroja patoavat lapseni, uittokepit kourissaan." Oivallus tuo kehoon voimaa. Kurahousut ovatkin todiste onnesta. Tuore isä herää ennen muita. Hän hiippailee lastenhuoneeseen ja nostaa unisen hikitukan syliinsä. Kun lapsen orvokinsiniset silmät hiljalleen avautuvat, silittää isä pienokaista korvan takaa. Kun pieni hymyilee hampaattomalla suullaan, hämmentyy mies hetkeksi. Lapsen vilpittömyys koskettaa syvältä, korjaa jotain sellaista, mitä omassa lapsuudessa on jäänyt saamatta. "Kiitos", kuiskaa isä pikkuruiselle voimamiehelleen. Pappa tarttuu aviisiinsa. Painomuste värjää sormenpäät, lehti rapisee. Keittiöstä kuuluu kahvipannun kolahdus. Edessä on päivän paras hetki. Minua rakastetaan, isoisä ajattelee ja sitten vähän nolottaa. Mutta totta se on. Tytär astelee koivikossa. Hän ei halua tallata sulaneista kohdista paljastuvia sinivuokon lehtiä. Valkomustien puiden rungot säteilevät valoa siten kuin vain huhtikuussa. Keväisin äiti iloitsi aina ensimmäisistä sinivuokoista. Nyt häntä ei enää ole. "En anna surun viedä iloa yhteisestä ajastamme", nainen päättää ja siirtää kengänkärjellään jäätä pois vuokkojen kasvupaikalta. Eron kokenut on lähtenyt lenkille. Iltahämärissä on helppo kävellä koiran kanssa, ei tarvitse selitellä kenellekään mitään. Polun päässä hän seisahtaa. Koira työntää kuonon vapaaseen käteen. Ele lämmittää. Jos sekarotuinen vanha koira voi välittää, ehkä joku muukin vielä voi. Arkojen ihmisten porukka on tullut kosken rannalle seuraamaan jäiden murtumista. Kaikki se, minkä he ovat saaneet yhdessä kokea, on nyt takanapäin ja silti elämässä mukana. Joku napittaa takkiaan kiinni, yksi halaa toista. Sanoja ei tarvita, yhteinen ryhmä on tehnyt tehtävänsä. He ovat kantaneet toisiaan surun läpi. Nyt on jäiden lähdön aika. Vapaan virtauksen voimaa pitää vain uskaltaa katsoa. Kirjoittaja on toimittaja ja psykoterapeutti.