Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Marimekon Unikko on nyt nuorisomuotia – se tarkoittaa, että mikä tahansa katoamaan tuomittu voi tehdä yllätyspaluun

Uskokaa huviksenne: mahdoton voi tapahtua. Paavo Väyrysestä voi tulla Suomen ensimmäinen astronautti ja Marimekon Unikko-kuosista saattaa rävähtää nuorisomuoti. Itse asiassa jälkimmäinen ihme on jo tapahtunut. Jossakin vaiheessa kesää säpsähdin. Lähikaupan ovella asteli vastaan nuori mies korea kukka puseronsa rinnuksessa. Kyllä, sehän se oli: Maija Isolan 1960-luvulla piirtämä Unikko. Epäilin ironista läppää tai jotakin muuta vastaavaa, minulle vaikeasti avautuvaa. Kun kesä eteni, samoja kukkia alkoi pilkistellä aina siellä, missä omat polkuni risteytyivät nuorison reittien kanssa. Oli pakko uskoa: Unikosta oli tullut kuuminta hottia, kuten Tarja Halosen presidenttikaudella kivasti sanottiin. Aikoinaan yllätti jo se, että kertaalleen nuupahtaneet kukat saatiin 1990-luvulla virkistymään. Vanha kansa muistaa, kuinka unikot levisivät kaikkialle. Ihan kaikkialle. Lopulta koitti hetki, jolloin tasavalta oli täytetty Unikko-kuvioisilla tv-vastaanottimilla ja kävelysauvoilla ja Finnair oli kätkenyt Airbus A330 -koneensa unikkojen peittoon. Jokainen tajusi, että kyllästymispiste oli ylitetty, Unikon aika oli ohi, ketään ei enää kiinnostaisi – ikinä. Totta puhuen: Marimekko-kuosin paluu ei sinänsä kauheasti hetkauttaisi, ellei ilmiöön sisältyisi ihmeellinen lupaus ja toivon näköala. Uudet sukupolvet voivat yllättää ja herättää henkiin minkä tahansa kertaalleen kuopatun ja tuhoon tuomitun asian – ehkä jopa sellaiset itselleni läheiset jutut kuten hyvin varustetut kirjakaupat, aikakauslehtien täyttämät R-kioskit ja television säännölliset kulttuuriohjelmat. "Unikko, unikko" on mantra, jota hokemalla sieluni tyyntyy, kun etsin kioskissa lähes olemattomiin kutistunutta lehtihyllyä jostakin kolmioleipien ja juomatölkkivuoristojen takaa. Samoja sanoja mumisen, kun ohitan näyteikkunan, joka vielä hiljattain houkutteli horjahtamaan sisään intohimolla hoidettuun kirjakauppaan hypistelemään runokirjoja, esseitä ja pienilevikkisiä sarjakuvia. Nyt kirjoja näkee verkossa tai automarketin käytävällä A7, missä tyrkyllä ovat vain varmimmat bestsellerit. "Unikko, unikko" on lohtuni myös, kun tutkailen Yleisradion syysohjelmistoa, ja huomaan, etteivät Kaken pesulan , Valopilkun , Stradan ja Voimalan kaltaiset menneisyyden kulttuuriohjelmat tälläkään kaudella saa seuraajaa. Unikko nähköön! Vielä tulee ilta, kun he ilmestyvät ruutuun: kulttuurista intoilevat parikymppiset markettamattilat ja raisarauhamaat. Mutta milloin? Toivottavasti ennen kuin Väyrynen ennättää avaruuteen. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.