Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Minäkö muka työmarkkinoilla tarpeeton?

”Palkkaan vain nuoria työntekijöitä. Vanhat ovat niin hitaita ja hyviin etuuksiin tottuneita.” ”Nuoret ovat aloitekyvyttömiä ja niiltä puuttuu nöyryyttä. Uuteen työpaikkaan tullessaan ne ilmoittavat ensimmäiseksi, milloin haluavat pitää lomaa.” Työelämässä näyttää elävän erilaisia mielikuvia ja mutua, ja vaikka niiden totuuspohja on kyseenalainen, ne pääsevät vaikuttamaan päätöksiin ja valintoihin. Kun aiemmassa työssäni kutsuin työhaastatteluun 46-vuotiaan hakijan, hän kiitti minua siitä, etten ollut sivuuttanut häntä hänen syntymävuotensa vuoksi. Täytin kesällä 50 vuotta ja hätkähdin, kun tajusin, että ilmeisesti siis alan nyt olla sitä yli 50-vuotiaiden joukkoa, jota kukaan ei kuulemma enää halua töihin. Minuako muka?! Minua, jossa on virtaa kuin pienessä kylässä? Minua ja kaltaisiani, joista monet ovat tehokkaita, osaavia, motivoituneita, innostuneita ja joilla voi olla jopa 50 vuotta elämää edessä. Meilläkö muka alkaa olla työmarkkinoilla romuarvo? Se kuulostaa työvoimapulaakin potevassa Suomessa niin pähkähullulta, että melkein naurattaa. Melkein naurattaa myös se tapa, jolla meistä puhutaan. Enpä ole ennen huomannutkaan. Yhtäkkiä, kun yksi ikävuosi täyttyi, olenkin vähän reppanalta vaikuttava ”ikääntynyt”, jota pitää eläkeputken poistolla ja muilla kikoilla kannustaa jatkamaan työntekoa. Yhtäkkiä mahdolliset työllistymiseni ongelmat johtuisivatkin enemmän motivaatiopulmistani kuin yleisestä talous- ja työllisyystilanteesta, yritysten toimintaedellytyksistä ja ikää koskevista asenteista. Yhtäkkiä olenkin joku, jonka jaksamisesta pitää olla kovasti huolissaan. Yhtäkkiä minulla onkin työyhteisölle annettavana vain jotain mystistä, säälittävältä kuulostavaa ”hiljaista tietoa” – sen sijaan, että olisin edelleen ehtivä ja osaava, tarpeellinen ja hyödyllinen ammattilainen. Ihmiset, elämäntilanteet ja työt ovat tietysti erilaisia. Selvää on, että joillekin ja joissakin töissä rasitusvammat, työskentelyolosuhteet tai työn muu kuormittavuus voivat olla aito ja vakava haaste jaksaa ja jatkaa töissä. On varmasti myös niitä yli 50-vuotiaita, joita työ ei nappaa, mutta niin on 27- ja 34-vuotiaitakin. Onhan se järjetöntä, jos nuori ei pääse töihin kokemuksen puutteen vuoksi ja yli 50-vuotias, tai kuulemani mukaan jopa 45-vuotias, on sinne liian vanha. Kummalliselta tilanne tuntuu etenkin siksi, että moni yrittäjä, työnantaja ja pomo on itse 50-, 60- tai 70-vuotias, ja painaa motivoituneena hommia täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Miksi he eivät siis usko, että heidän työntekijöistäänkin on siihen? Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.