Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Machismin ja Narcoksen, mutta myös marianismin ja maagisen realismin maa: Anni Valtonen avasi elämänsä Kolumbian ja löysi vauhdilla muuttuvan maan

Pikkukylä kaukana Kolumbian pohjoisessa vuonna 2001: Suomalainen kolmekymppinen vierailija tuntee Aracatacassa olevansa kuin Liisa Ihmemaassa. –  Tunnelma oli äärettömän trooppinen ja epätodellinen. Etsin yhtymäkohtia Sadan vuoden yksinäisy ys -kirjaan ja sen hahmoja ympäriltäni, ja nautin joka solulla. Kaikki tuntui yhtäkkiä liittyvän kaikkeen, Anni Valtonen kertoo lähes 20 vuotta myöhemmin. Ensimmäinen vierailu kirjailija Gabriel García Márquezin synnyinpaikkaan jäi vahvasti Valtosen mieleen, ja siihen sekä kylään paluuseen uppoudutaan myös Valtosen omassa tuoreessa kirjassa Elämäni Kolumbia . Miljoonakaupunki Bogotá Valtonen muutti Kolumbiaan ensimmäistä kertaa kolumbialaisen poikaystävän perässä vuonna 1996, ja sai siitä vuosien saatossa toisen kodin. Ensimmäinen asuinpaikka oli pääkaupunki Bogotá, joka ei vastannut lainkaan García Márquezin tropiikin, Karibian ja pikkukylien Kolumbiaa. –  Miljoonakaupunki oli hyvin toisenlainen, intensiivinen ja painostavakin vaikka olikin ympäristönä tuttu aiemmin Meksikossa tekemäni vapaaehtoistyön vuoksi. Kirjojen pohjana toimiva maailma on kuitenkin yhä olemassa yhtenä osana moninaista Kolumbiaa. Valtonen näkee García Márquezin romaanissa sekä kirjailijan kuuluisuutta hyödyntävässä kylässä paljon maata muutenkin kuvaavia piirteitä. Nobelisti esimerkiksi ammentaa kirjassaan rannikon ja vuoristoseudun, maaseudun ja kaupungin kulttuurisista ja henkisistä eroista, jotka myös Valtonen tunnistaa. – Kyllähän ympäröivä ilmasto ja olosuhteet heijastuvat suoraan siihen, miten ja millaisia olemme – tämä näkyy suomalaisissakin. Kolumbiassa rannikolle tultaessa ollaan paljon rennompia ja vuorilla varautuneempia, Valtonen sanoo. Köyhä Aracataca Aracatacassa näkyy, miten jonkin alueen kehittymistä ja vaurastumista harvoin puuhataan tasa-arvoisesti. –  Uusi pormestari on rakentamassa paikasta jonkinlaista elämyspuistoa, ja samaan aikaan kylän laitamilla asuu ihmisiä ilman viemäriä, Valtonen kertoo. Kyläläiset ovat pettyneitä siihen, että sen enempää nobelistin varallisuutta tai kuoleman jälkeen hänen tuhkiaankaan herunut Aracatacaan. Mittavampia panostuksia kotiseutuunsa on Kolumbiassa haikailtu myös esimerkiksi laulajilta Shakiralta ja Juanesilta . –  Suuret nimet ja globaalit tähdet ovat suurten odotusten kohde, Valtonen toteaa. Huumeet mediassa Valtonen tutustui Kolumbiaan alun perin romaanien kautta opiskellessaan kirjallisuutta. Maahan päästyään hän sai vahvistuksen kutsumukselleen toimittajaksi ryhtymisestä. Myöhemmin hän onkin palannut maahan myös raportoidakseen siitä Suomeen. Valtonen toimii suomalaisten kehitysjärjestöjen kustantaman Maailman Kuvalehden päätoimittajana. – Median antama kuva Kolumbiasta on kapea ja kielteinen. Jos uutisoidaan vuodesta toiseen siitä, miten jokin konflikti tai sen jälkeen rauhanrakennus etenee, ei välttämättä välity se, miten niiden kanssa maassa eletään. Kolumbiasta mediaan kirjoittaessaan Valtonen on pysähtynyt miettimään, vahvistaako itse stereotypioita. Hän on halunnut kirjoittaa etenkin siitä, miten eri tapahtumat vaikuttavat tavallisiin kansalaisiin yksilöinä. Maa on monelle tuttu huumeparoni Pablo Escobarin elämästä kertovasta Netflix-sarja Narcoksesta , mutta Valtonen arvioi sen ja muiden populaarikulttuurin tuotosten jäävän kauas tavallisten kolumbialaisten arjesta. Machismi ja marianismi Kirjassaan Valtonen kertaa maan väkivaltaista historiaa pitkän sisällissodan – tai aseellisen konfliktin, joksi sitä Kolumbiassa nimitetään – värittämänä ja siihen kytkeytyvän huumekaupan synnyttämää ”narkokulttuuria”. Hän esittelee myös machismia ja sen vastaparia marianismia, joita Valtosen mukaan käsitellään usein pintapuolisesti. ”Maria-pyhimyksen tavoin naiset ovat miehiä moraalisesti parempia ja hengellisesti voimakkaampia.” – Machismi nähdään vain osoituksena siitä, että miehet ovat sikoja, eikä suhteena marianismiin. Ne ovat paljon laajempi naisia ja miehiä määrittelevä ilmiö, Valtonen toteaa. Harvempi tietää esimerkiksi machismin liittyvän katolisuudesta juontavaan käsitykseen siitä, että Maria-pyhimyksen tavoin naiset ovat miehiä moraalisesti parempia ja hengellisesti voimakkaampia. Miehelle huono käytös nähdään sen kautta luontaisena, kun taas naisten nähdään olevan tavallaan sen yläpuolella ja heillä olevan vahvuutta sietää sitä. Ismi näkyy arkisissa yksityiskohdissa, kuten siinä, että naisten alushousuja ei pestä muun pyykin seassa – naiset kun ovat sukupuolista puhtaampi. Elämäni Kolumbia kertoo myös monista muutoksista, joita Valtonen on todistanut. Entinen kotikaupunki Bogotá on esimerkiksi muuttunut valtavasti: Pormestariksi on valittu lesbonainen, ja vähemmistöjen asemasta puhutaan aiempaa enemmän ja hyväksyvämmin. Kolumbialaisen yhteiskunnan avaamisen ohella Valtonen perkaa kirjassaan omaa suhdettaan Kolumbiaan. Maahan, johon ihmisten lämpö ja mutkattomuus sekä hengästyttävän monimuotoinen luonto on vetänyt hänet yhä uudelleen. Maaginen realismi Valtoselle hänen toista kotimaataan määrittää ennen kaikkea suuri elossa olemisen ja läsnäolon voima, jonka hän uskoo olevan syy siihen, että maassa tapahtuu ihmeellisiä asioita ja kohtaamisia. Toimittajana Valtonen on päätynyt erikoisiin tilanteisiin, eikä osaa aina sanoa, miten ja mistä syystä jotkin haastattelut ovat onnistuneet. – Puhuin tästä myö s Colombia in my ar ms -dokumentin tehneiden Jussi Rastaa n ja Jenni Kivistön kanssa, ja hekin jakavat kokemuksen. Kolumbiassa ei koskaan tiedä, mitä voi tapahtua. Ihmiset ovat turvallisuutensa, mutta myös elintapansa vuoksi valppaita ja vastaanottavaisia. Hetkessä todella ollaan läsnä. Perään Valtonen toteaa, että Suomen kaltaisesta monella tapaa kaukaisesta maasta tulleita toimittajia kohdellaan toki eri tavalla kuin vaikkapa amerikkalaisia tai joissain tapauksissa edes kolumbialaisia. Kaikki ihmeelliset onnenkantamoisia eivät kuitenkaan selity silläkään. Valtonen esimerkiksi pääsi käymään Aracatacassa Gabriel García Márquezin pikkuveljen Jaimen kanssa, koska tämä oli Valtosen silloisen appiukon serkun puoliso. Uudella vierailulla vuonna 2019 Aracatacan ”maagisen realismin turismin hostellin” omistaja kertoo Jaime García Márquezin majoittuneen vaimonsa kanssa samassa huoneessa juuri edellisenä yönä. Jälleen yksi taianomainen sattuma. Syntynyt vuonna 1970. Opiskellut kirjallisuutta ja sivuaineena journalismia Tampereen yliopistossa. Maailman Kuvalehden päätoimittaja sekä freelance-kriitikko. On aiemmin työskennellyt esimerkiksi Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa. Muutti Kolumbiaan ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja on siitä lähtien asunut ja vieraillut maassa säännöllisesti. Kaksi lasta aiemmasta avioliitosta kolumbialaismiehen kanssa. Omakohtaisia kokemuksia ja kolumbialaista yhteiskuntaa käsittelevä kirja Elämäni Kolumbia (Like) julkaistiin toukokuussa. Julkaissut aiemmin kirjan Uusia suomalaisia (2014) yhdessä valokuvaaja Milka Alasen kanssa.