Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Ruotsi maalasi turvallisuuspoliittisen keskustelun nurkkaan – Nato-oven raottaminen olisi kuumentanut keskustelun Suomessakin

Maahanmuuttovaalit? Ilmastovaalit? Vanhustenhoitovaalit? Ehkä sittenkin sote-vaalit? Arvuuttelu sunnuntaisten eduskuntavaalien merkittävimmistä teemoista käynnistyi hyvissä ajoin jo ennen varsinaisen kampanjoinnin alkamista. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ei ennakkoarvailuissa juuri nostettu esille. Pienelle huomiolle se jäikin ensimmäisissä keskusteluissa, mihin kiinnitti huomiota muiden mukana tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Viimeisissä tenteissä aihetta on nostettu ja otsikoihinkin se nousi Sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen arvioitua, ettei Suomea mahdollisesti edes hyväksyttäisi Natoon. Alkoi väittely kelpoisuudesta. Lievästi kärjistäen voi sanoa, että ulko- ja turvallisuuspolitiikan jääminen sivuosaan kokonaisuudessa johtui Ruotsin hallituksesta. Ruotsin uusvanha pääministeri Stefan Löfven (sd.) linjasi valtiopäivien avajaisissa tammikuussa, ettei maa ainakaan tällä kaudella tule hakemaan Naton jäsenyyttä. Se oli siinä. Jos Ruotsin hallitus olisi jättänyt spekulaatioille mahdollisuuden saati raottanut puolustusliiton ovea, turvallisuuspoliittinen keskustelu olisi saanut kierroksia myös Suomessa. Sen sijaan Ruotsin linjaus puolustusyhteistyön syventämisestä Suomen kanssa on peruskauraa ja osa ennalta tiedettyä jatkumoa. Se on business as usual . Ulko- ja turvallisuuspolitiikasta olisi toki ollut hyvä keskustella enemmän, koska eduskunta määrittelee Suomen peruslinjat myös tässä asiassa. EU:n tasolla tämän kokoluokan asioista päätetään jäsenmaiden kesken, joten eduskuntavaaleilla on suora yhteys Suomen rooliin eurooppalaisessa päätöksenteossa. Eduskunta on ratkaisevassa asemassa, jos presidentti ja valtioneuvosto päätyvät kiistaan merkittävässä ulko- ja turvallisuuspoliittisessa asiassa. Vaalikeskustelussa painaa kuitenkin ennen kaikkea realismi. Ehdokkaat puhuvat aiheista, joihin vaalikarjalla on mahdollisimman perskohtainen tuntuma. Sen vuoksi moni sinänsä tärkeä asia jää vaaleissa ilman ansaitsemaansa huomiota. Kuten nyt vaikkapa innovointiedellytysten parantaminen, johon on viitattu useammassakin asiantuntijakirjoituksessa kevään aikana. Suomen kilpailukyvyllä on merkitystä, mutta aihe ei nouse työpaikkojen kahvihuonekeskusteluihin. Useammin törmää puheeseen maahanmuutosta tai terveydenhuollon ja vanhustenhoivan ongelmista. Myös ilmastokysymykset ovat laajentuneet kaikkia koskevaksi aiheeksi. Siksi on paikallaan antaa ehdokkaille synninpäästö raskaan kampanjoinnin päätteeksi. Mitä lähempänä äänestyspäivä on, sitä tiukemmin ehdokkaan on päästävä äänestäjän iholle. Silloin keskitytään näppäilemään äänestäjän herkimpiä kieliä. Jos ehdokas siinä onnistuu, hänellä on neljä vuotta aikaa parantaa maailma.