Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kansanedustaja Sakari Puisto on huolissaan Itämereen upotetusta sotaromusta - puhdistus vaatisi rahaa ja teknologiaa

Itämeren parlamentaarikkokonferenssi keskusteli loppuvuodesta erityisesti meressä upotetuista ammuksista ja linjasi, että siitä tulee yksi tulevien vuosien painopistealueista. Parlamentaarikkokonferenssi toimii alueen yhteistyöfoorumina sekä tekee toimenpidesuosituksia alueen parlamenteille ja hallituselimille. Toimin siinä Suomen valtuuskunnan puheenjohtajana. Aihe on ajankohtainen, vaikka se on saanut varsin vähän huomiota. Itämeren pohjaan on saatettu upottaa sotien jälkeen jopa yli 300 000 tonnia vanhoja ammuksia ja 50 000 tonnia kemiallisia aseita. Korroosio vaurioittaa ammusten kuoria, ja vaarallisia aineita voi vapautua mereen suuri määrä tulevina vuosikymmeninä. Näin käy myös, mikäli vanhat ammukset räjäytetään pois. Myös ammusten poistaminen on hankalaa ja vaarallista, vieläpä hauraiksi ruostuneiden säiliöiden liikuttelu voi tehostaa myrkkyjen leviämistä entisestään. Osa ammuksista on puolestaan hautautunut pohjakerroksiin ja eräiden näkemysten mukaan ne saattavat olla siellä jopa paremmassa säilössä ainakin toistaiseksi. Mereen vuotavat myrkylliset aineet aiheuttavat haittaa ekosysteemille. Sotaromu sisältää esimerkiksi lyijyä, elohopeaa ja räjähdysaineita, jota muun muassa simpukoiden on havaittu kerryttävän itseensä. Suomalaistutkijat ovat löytäneet hermomyrkyn jäämiä Itämerestä pyydystetyistä kaloista. Merenelävistä aineita voi kulkeutua myös ihmiselimistöön. Piilevän ympäristöongelman laajuutta on vaikea ennakoida. On kuitenkin selvää, että tarvitsemme selvästi lisää tietoa. Uudelle , käyttökelpoiselle teknologialle olisi tarvetta. Hyödyksi olisivat muun muassa tunnistusmenetelmät, joilla ammukset ensin havaitaan ja mikäli mahdollista, automatisoitu robotiikka, jolla ammuksia poimittaisiin pois. Suunnitelmia ja erinäisiä pilottihankkeita on jo tehty, mutta laajan mittakaavan ratkaisut puuttuvat. Tarvittavia hankeinvestointeja on vaikea arvioida, mutta tällaisessa toiminnassa muutamilla kymmenillä miljoonilla euroilla, sadoista miljoonista puhumattakaan, voisi päästä jo harppauksen eteenpäin yhteistyössä eri maiden kanssa. Summat ovat tietysti merkittäviä eikä vastuukysymyksiäkään tule unohtaa. Vertailukohtana huomionarvoista on kuitenkin se, että nyt saman verran ja paljon enemmänkin rahaa kaadetaan siihen, että esimerkiksi moderneja tuotantolaitoksia suljetaan vuoden tai pari etuajassa ilmastonmuutoksen estämiseksi. Vaikuttavuus on paitsi heikkoa, myös niin kauan kun ilmastopolitiikan ohjausjärjestelmät ovat pielessä, osa ilmastotoimista voi jopa suorastaan subventoida saastuttavissa maissa tapahtuvaa tuotantoa. Vaikka toimivia ratkaisukeinoja saataisiin kehitettyä, Itämeressä syöpyvän sotajätteen raivaaminen tulee olemaan kokonaisuudessaan mittava urakka joka tapauksessa. Toistaiseksi tämä lähellä oleva ja konkreettinen ympäristöuhka on jäänyt yllättävän taka-alalle. Kirjoittaja on perussuomalaisten kansanedustaja Pirkanmaalta.