Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Ennen kirjailija Monika Fagerholm ei päässyt irti työnteosta, vaikka kuinka yritti – Yksi muutos arjessa auttoi

– ”Yksi hyvä neuvo on, että älä kiinnostu itsestäsi” Kirjailija Monika Fagerholmin uusi, Finlandia-ehdokkaanakin oleva teos Kuka tappoi bambin? ( Teos , 2019, suom. Laura Jänisniemi ) kertoo syyllisyydestä. Tarina käsittelee yläluokkaisella asuinalueella tapahtuneen joukkoraiskauksen jälkipyykkiä. Fagerholmin mukaan kirja haki pituuttaan ja muotoaan. Vielä muutama vuosi sitten teos oli 700-sivuinen järkäle. Työstämisen jälkeen sivumäärä tipahti 400:aan ja lopullinen syyskuussa ilmestynyt tarina mahtuu 222 sivuun. Monika Fagerholm, milloin kirja on valmis? – Tämä on erittäin individuaalista, sillä tekemisen tapa liittyy kirjailijan persoonallisuuteen. Nuorena ajattelin, että voisin julkaista romaanin vuodessa tai joka toinen vuosi, mutta minun kirjoittamisprosessini ei ole koskaan mennyt sillä tavalla. Jos mulla on deadline, niin mä en pysty pitämään sitä. Ajattelen vain sitä deadlinea ja kirjoittaminen menee suorittamiseksi. Kun kaikki on valmista, kaikki sujuu ja olen löytänyt ilmaisun. Kyse on tunteesta, että enää ei ole tarvetta lisätä mitään. Millaisia tunteita tuore kirjasi käsittelee? – Aika paljon syyllisyyttä. Kirjassa on nuori mies, joka on osallistunut joukkoraiskaukseen. Hän menee itse poliisin luo ja haluaa kantaa syyllisyyden, mutta hänen ympäristönsä oikein halua antaa hänen tehdä sitä. Kirjan toinen teema onkin syyllisyyden kantaminen: pitääkö olla syyllinen koko elämänsä vai löytyykö helpotus? Kirjassa on jonkin verran läsnä myös häpeän tunne. Millainen on työskentelyfilosofiasi? – Just do it! Tämä on tärkeää etenkin kirjoittamisessa, koska siitä voi puhua niin paljon. Päivästä päivään toistuva tekeminen on ainoa asia, joka merkitsee. Minä ajattelen kirjoittamalla, eli siinä mielessä minulla ei ole huonoja päiviä, vaikka valmista tekstiä ei syntyisikään. Mietin kirjan maailmaa joka päivä. Minulla ei ole suorituspaineita. Kirja valmistuminen voi kestää monta vuotta. Säihkenäyttämö valmistui 2009, kirjan tekeminen kesti viisi vuotta. Jouduin kahden vuoden jälkeen heittämään koko käsikirjoituksen roskiin ja aloittamaan alusta. Säihkenäyttämön kohdalla en löytänyt sisäänpääsyä tekstiin ja minä tiesin liikaa siitä, mitä kirjassa tulisi tapahtumaan: minulla oli mielessä draamankaari ja tarinan loppu. Minulle olisi jäänyt vain kirjoittaminen, eikä se oli mielekästä, se on ajatusten reprodusointia. Miten erotat työn ja vapaa-ajan? – Se oli helppo juttu: hankin itselleni työhuoneen. Se oli hyvä ratkaisu, sillä aikaisemmin työnteko oli läsnä kaikkialla. En päässyt irti työnteosta ollenkaan vaikka yritin. Nyt teen töitä kello viiteen ja sitten menen kotiin. Se on hyvä tapa. Onko kirjailijan ammatti yksinäistä? – Kirjailijan työ on hirveän yksinäistä, mikä on rasittavaa. Minulla on ollut masennuksia, ja se tuntuu olevan kirjailijoiden ammattisairaus. Toisaalta, ei kirjailija pääse pois yksinäisyydestään, näin se vain on. Yksinäisyydestä ja yksin tekemisestä pitää löytää mielekkyyttä. Yksi hyvä neuvo on, että älä kiinnostu itsestäsi. Älä kiinnostu siitä, että olet kirjailija tai siitä, millainen kirjailija olet. Jos olet saanut hyviä arvosteluja, älä harrasta itsekehuja, vaan yritä mennä pois itsestäsi. Mikä on tärkeintä siinä, mitä teet? – Minulle on tärkeintä työskennellä päivästä päivään. Jotenkin kirjoittaminen on kuin seikkailua, eteeni tulee koko ajan uusia asioita. Olisi tylsää, jos kaikki asiat liittyisivät pelkästään kirjailijan työhön tai kirjoittamiseen. Kuulostaa mahtipontiselta, mutta kirjoittaminen avaa maailmoja minulle ja lukijoille, ja se on taiteen tehtävä. Mistä saat ideoita? – Olen kiinnostunut kaikesta ja voin saada impulsseja kaikkialta. Minulla on monesti sellainen tunne, että minun pitäisi kirjoittaa tietynlaisia romaaneja, esimerkiksi yhteiskunnallisista kysymyksistä. Koska olemme kuolemaisillamme ja ison paradigman muutoksen keskellä, minun pitäisi kirjoittaa ilmastonmuutoksesta, mutta se ei mene sillä tavalla. Unelma, jonka aiot toteuttaa? – Olen menossa liikuntalomalle tammikuussa Fuerteventuralle. Siellä voin uida ja käydä kuntosalilla. Se on tällä hetkellä lähin unelmani. Minulla oli raskas kesä, mieheni oli sairas ja tein töitä romaanini kanssa. Pidän paljon uimisesta ja haluaisin uima-altaan pihaani, mutta se on unelma, joka ei ilmeisesti toteudu. Oma uima-allas ei ole ympäristösyistä ilmeisesti viisas ratkaisu.