Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Anna-Kaisa Ikonen: Koululaisten tuen puutteen seuraukset voivat olla karuja

Koulujen alkaessa tällä viikolla vastassa on poikkeuksellisen paljon tuen tarvetta. Kevään etäopetuksessa syntyneet oppimisen aukot ja koronakriisin monelle perheelle tuomat ongelmat näkyvät nyt lasten ja nuorten kouluarjessa aiempien tuen tarpeiden ohella. Erityisen suuri merkitys koululla on lapsille, joilla ei ole perheessä kaikki hyvin tai joilla on oppimisen häiriöitä. Oppilaiden hyvinvoinnin edistäminen on koulun kaikkien aikuisten vastuulla. Opettajien tehtäviin kuuluu vaikeuksien varhainen tunnistaminen ja oppilaan tukeminen. Oppilaalla on myös oikeus saada tarpeidensa mukaan kouluterveydenhuollon palveluja ja psykologi- ja kuraattoripalveluja. Oppilashuollon on tarkoitus olla ennaltaehkäisevää ja koko kouluyhteisöä tukevaa. Vaikka koulut ja siellä toimivat ammattiryhmät tekevät todella hyvää työtä, tukea ei aina ole saatavissa oikealla hetkellä tai riittävästi. Seuraukset ovat karuja. Joka vuosi peruskoulusta valmistuu noin 6 000 nuorta ilman riittävää lukutaitoa ja eväitä toisella asteella pärjäämiseen. Ongelmaan vastaukseksi hallitus on tarjonnut oppivelvollisuusiän nostamista. Onko se todella paras ratkaisu, joka suomalaisella yhteiskunnalla on nuorillemme tarjota? Sen sijaan, että pitkitämme esimerkiksi oppimisvaikeuksista kärsivien nuorten ahdinkoa pakon keinoin, voisimme kohdentaa nämä miljoonat suoraan nuorten kokonaisvaltaiseen tukemiseen, opinto-ohjaukseen ja koulutuksen laatuun. Varhainen tuki ja perusopetuksen vahvistaminen edistävät toisen asteen tutkinnon saavuttamista paremmin kuin oppivelvollisuusiän nosto. Tähän koulut tarvitsevat riittävät resurssit, ei lisää hallinnonsiirtoja. Sote-uudistukseen liittyvät suunnitelmat eivät liioin tuo helpotusta, päinvastoin. Hallituksen kaavailema koulupsykologien ja -kuraattorien siirto kunnista sote-maakuntiin olisi riski uudelle katkoskohdalle palveluissa ja etäännyttäisi näitä palveluja kouluarjesta. Kuraattorien ja psykologien työ vaatii koulun ja alueen asiantuntemusta edistäessään ehkäisevää mielenterveystyötä ja puuttuessaan mahdollisiin ongelmiin jo ennen, kuin ne ovat edes syntyneet. Yhteys lasten ja nuorten kouluarkeen on kriittisen tärkeä. Työ ei saa muuttua ainoastaan ongelmia korjaavaksi vastaanottotyöksi, koska se vaikeuttaisi ongelmiin puuttumista. Koulujen alkaessa, budjettiriihen lähestyessä ja kuntien laatiessa talousarvioita tulevalle vuodelle on ymmärrettävä, että tuen tarpeet ovat moninaisia ja ne ovat käsissämme nyt. Hallinnonuudistukset eivät tuo niihin ratkaisua, vaan tuen saanti voi jopa vaikeutua. Hallintohimmelien ja valtavasti aikaa ja rahaa vievien mekaanisten uudistusten sijaan tarvitsemme tukea kohdennetusti ja aikaisessa vaiheessa. Siksi katse on käännettävä koulujen arkeen ja siihen, että turvaamme lapsille oikea-aikaisen tuen ja ohjauksen saannin omassa arkiympäristössään. Hyvää alkavaa lukuvuotta kaikille koululaisille ja koulujen ammattilaisille! Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (kok.).