Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Mörkö-Markon johtamista leijonista voi tulla samanlaisia kestosankareita kuin Lasse Virénistä – ainakin tarinassa on legendan ainekset

Yhdennellätoista kierroksella suomalainen kompastuu tunisialaiseen. Hän kellahtaa radan pintaan. Selostaja selostaa kaatumisen Suomen kansalle asiallisesti kuin säätiedotuksen merenkulkijoille: "odotettavissa huomisaamuun asti". Saman tien suomalainen on pystyssä ja tavoittaa kärkijoukon. Kaatuminen vie vain muutaman sekunnin. Se on olemattoman oloinen välikohtaus. Suomalainen siirtyy kärkeen. Pari sataa metriä ennen maalia hän on kaksi metriä edellä belgialaista, joka "tulee hirvittävän vaarallisen näköisenä", mutta suomalainen voittaa. Selostaja lupaa vetää sinivalkoisen verryttelypukunsa lippusalkoon. Virénin kaatumisesta tuli sisun symboli Mikä tekee Paavo Noposen Münchenissä syyskuussa 1972 selostamasta Lasse Virénin 10 000 metrin kultajuoksusta ja maailmanennätyksestä legendaarisen? Miksi suomalaiset ovat sittemmin äänestäneet Virénin voiton kaikkien aikojen kansalliseksi urheiluteoksi? Se oli se kaatuminen. Vaikka episodi oli vähäinen, kansa pystytti siitä itselleen suomalaisen sisun symbolin. Suomalainen ei anna periksi. Suomalainen nousee kamppailemaan voitosta, vaikka sitä varten pitäisi rynnistää harmaan kiven läpi. Ikoniseksi ellei peräti myyttiseksi Virénin saavutuksen pyhitti kaatumisesta otettu veistoksellinen valokuva. Kansakunnan kaapin päälle sijoitettuna se muistuttaa tulevia sukupolvia menneisyyden sankariteosta. Mörkö-ooppera on kuin sotaleffan käsikirjoitus Voiko jääkiekon kolmas maailmanmestaruus ikuistua samankaltaiseksi kollektiiviseksi kokemukseksi? Muistetaanko se ja muistellaanko sitä vielä 47 vuoden päästä? Sitä pitää kysyä Kalle Virtapohjalta . Hän on urheiluhistorioitsija ja tietokirjailija, joka on analysoinut muun muassa suomalaista sankarijoukkueilmiötä sekä journalismia kansallisen urheilumyytin dramatisoijana. – Onhan meillä tässä kaikki tarvittavat elementit, Virtapohja vastaa. – Joukkueurheilussa vuoden 1995 mestaruus on ollut tähän asti ehdoton ykkönen, mutta tämä vertautuu siihen. Olennaisin elementti on tarina. Jääkiekon Mörkö-oopperassa se on kuin klassisen sotaelokuvan tai fantasiaromaanin käsikirjoitus. Saagan pääosissa rehkii ylivoimaista vihollista vastaan kamppaileva sakki tuntemattomia sotilaita, joihin kukaan ei usko. Kurjasta joukosta kasvaa kuitenkin hurja joukko. Se ylittää lopulta itsensä ja yllättää kaikki. – Lisäksi myyttiin tarvitaan persoonia ja huumoria, Kalle Virtapohja muistuttaa. – Vuoden 1995 joukkueeseen kuuluivat sarjakuvahahmot Tupu, Hupu ja Lupu. Samalla tavalla nyt nousivat esille nuori Kaapo Kakko sekä Marko Anttilan epätodellinen Mörkö-hahmo. Heidän kauttaan urheilusaavutus irtaantui ilmiöksi. Se erkani erilleen urheilusta ja jääkiekosta. Sankarin ei tarvitse olla mukava ja miellyttävä Tasaiset voittoputket eivät tuota unohtumattomia kokemuksia. Paavo Nurmi juoksi Suomen maailmankartalle 1920-luvulla ja toi kotiin yhdeksän olympiakultaa, mutta eivät tavalliset suomalaiset muista hänen yksittäisiä saavutuksiaan. Niihin ei liittynyt eikä niihin liitetty suurta draamaa. Lisäksi Nurmea pidettiin vähän tylsänä, ellei jopa tylynä tyyppinä. Kalle Virtapohjan mukaan legendaarisen suorittajan ei kuitenkaan tarvitse olla mukava eikä miellyttävä. Klassikoksi päätyvä suorituskaan ei ole aina voitto. Riittää, kun formulakuski Kimi Räikkönen pysyy hiljaa, keihäänheittäjä Seppo Räty murjaisee Saksan olevan paska maa tai hiihtäjä Marjo Matikainen karjaisee: "Havuja, perkele!" Ne on voitu kehystää huoneentauluiksi suomalaisen penkkiurheilijan penkin yläpuolelle. Myös numerosarjoilla voi olla merkitystä, sellaisilla kuin 3.33.33. tai 0.00.00,01. Edellinen muistetaan Veikko "Haku-Veikko" Hakulisen voittoaikana Oslon vuoden 1952 talviolympialaisten 50 kilometrin hiihdossa. Jälkimmäinen on ero, jolla Juha "Mietaa"Mieto hävisi 15 kilometrin hiihtokullan Thomas Wassbergille Lake Placidin vuoden 1980 olympialaisissa. – Särmää pitää olla, Virtapohja korostaa. – Esimerkiksi Seppo Rädyssä oli urheilijana särmää. Sama pätee kyllä Paavo Nurmeenkin. Tähtityypeissä on kulmikkuutta. Lahdesta tuli kansallisen itseruoskinnan paikka Kansalliseen kaanoniin kuuluu myös surullisen kuuluisia antikliimakseja. Nekin ovat – ikävä kyllä – ikimuistoisia. Sarjaan kuuluu leijonien vuoden 2011 kultajoukkueen valmentajiin kuuluneen Pasi Nurmisen kaatuminen lentokoneen portaissa. Sillä on aivan eri symboliarvo kuin Lasse Virénin olympiakaatumisella. Toisenlainen sokki oli myös Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisten 5 000 metrin juoksun loppukilpailu. – Ja nyt meillä on valitettavasti todella ikävää kerrottavaa, selostaja Juha Jokinen järkytti kansaa, joka oli valvonut aamuyöhön asti nähdäkseen finaalin. – Martti Vainio ei ole mukana. Vainion dopingskandaali oli kuitenkin pientä verrattuna hiihdon MM-kisojen Hemohes-katastrofiin Lahdessa vuonna 2001. Kansallisen itseruoskinnan polttomerkeiksi jäivät kuvat hiihtoliiton laukusta sekä päätään pidelleestä valmentaja Kari-Pekka Kyröstä ja tankero-englantia tankanneesta puheenjohtaja Paavo M. Petäjästä . Kertoiko lätkähulluus heikosta itsetunnosta? Kaikilla maailman kansoilla on omat urheilulliset tähtihetkensä. Lontoon pubeissa sauhutaan yhä Englannin vuoden 1966 jalkapallomestaruudesta ja Buenos Airesin tabernoissa Diego Maradonan "Jumalan kädestä". Käsi teki maalin Meksikon MM-kisoissa kesäkuussa 1986. Intialaisten kestomuistiin on tallennettu kriketin elämää suurempia elämyksiä. Yhdysvaltojen urheiluhistoriaan mahtuu satoja baseballin, koripallon ja amerikkalaisen jalkapallon suurtekoja. – Urheilun logiikka toimii kaikkialla tiettyjen elementtien varassa, Virtapohja pohtii. – Kenties keskeisin on satutarinan malli, jossa noustaan alakynnestä ihmeeseen. Leijonien vuoden 2019 maailmanmestaruus on tästä klassinen esimerkki. Sen seurauksena Suomi humahti koko lailla hulluksi, minkä voi tulkita heikon kansallisen itsetunnon oireeksi. – Niin voi, mutta itse en ole sitä mieltä, Virtapohja sanoo. – Jos vuoden 1995 mestaruus sai aikaan karnevaalitunnelmaa, niin nyt tuli tavallaan lupa irrotella. Ihmiset lähtivät keskellä maanantain vastaista yötä liikenteeseen siinä kurjassa säässä. Se oli riemullista. Ei aina tarvitse vetää otsa rypyssä ja rystyset valkoisina. "Legendaarisen suorittajan ei tarvitse olla mukava eikä miellyttävä. Klassikoksi päätyvä suorituskaan ei ole aina voitto." Lasse Virénin vuoden 1972 ylösnousemus ja olympiavoitto on pyhitetty kaikkien aikojen suomalaiseksi urheiluteoksi. Juha Mieto antoi Lake Placidin 15 kilometrillä kaikkensa, mutta se ei riittänyt. Hän hävisi kullan yhdellä sadasosasekunnilla. Antikliimaksi. Jääkiekkovalmentaja ja entinen maalivahti Pasi Nurminen muistetaan vuoden 2011 kaatumisesta. Kliimaksi. Suomen jääkiekkomaajoukkue kaatoi sunnuntai-iltana ensimmäistä kertaa Kanadan MM-finaalissa. Leijonat kärsi kirvelevät tappiot vuosina 1994, 2007 ja 2016.