Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kansanedustaja Sakari Puisto: Suomen talouspolitiikka on vaarallisella tiellä

Vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen Suomen julkista taloutta ei ole saatu tasapainoon eikä kehitystä kääntymään edes maailmantalouden nousuvuosina. Samalla kotimarkkinoiden kehitys on jäänyt heikoksi, vaikka tarvitsisimme selvästi elinvoimaisempia kotimarkkinoita myös kasvualustaksi yrityksille ja sitä myöten työllisyydelle. Nykyisen hallituksen ohjelmassa julkisen talouden menolisäykset oli rakennettu alun perin sen optimistisen toiveen varaan, että työllisyysaste saadaan nostettua 75 prosentin tasoon talouskasvun jatkuessa. Korona oli "musta joutsen", jonka myötä tilanne viimeistään romahti. Nyt työllisyystavoitteesta on luovuttu siirtämällä sitä vuosikymmenen loppuun. Tänä vuonna Suomen valtio ottaa velkaa 16,7 miljardia euroa, ja syyskuun budjettiriihessä hallitus sopi toimista, jotka kasvattavat alijäämän ensi vuonna 10,8 miljardiin. Velkaantumisvauhti on nopeampi kuin finanssikriisin aikana Etelä-Euroopan kriisimaissa. Akuutista shokista on tulossa krooninen kriisi. Tilanteesta tekee vaarallisen se, että hallitus ei ole valmis arvioimaan kokonaislinjaansa. Hallitusohjelmassa luvattiin arvioida aiemmin päätettyjä menolisäyksiä uudelleen kuluvan vuoden budjettiriihessä, mikäli niiden toteuttaminen vaarantaisi julkiselle taloudelle asetettujen tavoitteiden saavuttamisen. Tämä kirjaus ei toteutunut, vaan hallitus on sen sijaan sitkeästi pitänyt kiinni kaikista sovituista menoista ja ennen kaikkea ideologisista hankkeistaan – tilanteessa, jossa menolisäysten tulopohja on romahtanut. Kehitys- ja kriisimaista tuleva, heikosti integroituva maahanmuutto on useiden sukupolvien mittainen rasite julkiselle taloudelle. Maailman kunnianhimoisimman ilmastopolitiikan tulee antaa tilaa taloudellisille ja teknillisille realiteeteille. Realismia tarvitaan myös yhteisvastuiden osalta. EU:n elpymisrahastossa Suomi on miljardien nettomaksaja. Samalla on huomattava, että Suomen perinteisten EU-verrokkimaiden (Hollanti, Tanska, Ruotsi, Belgia) joukossa Suomella on edelleen heikoin elintaso mitattuna ostovoimakorjatulla bruttokansantuotteella. Ministerit ovat väittäneet, että kyseessä olisi kertaluonteinen ratkaisu, mutta näin tuskin on. Viimeksi Euroopan keskuspankin piiristä esitettiin, että tulonsiirtomekanismista pitäisi tehdä pysyvä. Kun mukaan lasketaan Suomen erilaiset sitoumukset Euroopan unionin ja Euroopan keskuspankin kautta, Suomen ottamien vastuiden kokonaisarvo voi liikkua kymmenissä miljardeissa euroissa. Nämä vastuut voivat olla vaarallisia, varsinkin poikkeuksellisissa tilanteissa, joissa rahoitusmarkkinat ja euroalue mahdollisesti ajautuvat epävakauteen. Tällaisessa tilanteessa koko hallitusohjelma pitäisi uudelleenarvioida realistiselta pohjalta. Kirjoittaja on pirkanmaalainen kansanedustaja (ps.).