Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

UPM Kymmenellä uran tehnyt virtolainen oli innostunut kunnallispolitiikasta, urheilusta ja yrityselämästä

Jorma Sojakka nukkui pois 31.7.2019 Virroilla. Pitkäaikainen sairaus kulutti Jorman voimia viime vuosina, mutta hän jaksoi pysyä loppuun asti iloisena ja elämänmyönteisenä innostuen lastensa, lastenlastensa ja lastenlastenlastensa elämän seuraamisesta. Jorma Sojakka syntyi 22.12.1945 Keuruulla. Hän oli nelilapsisen perheen esikoinen. Jorman isä oli kotoisin luovutetusta Karjalasta, Valkjärveltä. Sodan päätyttyä Sojakat saivat asutustilan Vilppulan Kitusuolta, jonne raivattiin rintamamiestila evakkoperheelle. Tansseista löytyi Virtain tyttö Riitta, jonka kanssa yhteisiä aviovuosia kertyi 54 vuotta. Nuoren parin ensimmäinen koti oli Vilppulassa ja myöhemmin Virroilla. Elämä ei ollut helppoa. Jorma teki kahta työtä, jotta sai elätettyä perheensä. Me pojat synnyimme 5 vuoden välein. Jorma teki pitkän uran UPM Kymmenellä metsän parissa. Töiden ohella hän toimi aktiivisesti Virtain kunnallispolitiikassa ja urheiluseuran hallinnossa. Palkkatyön ohella Jorman sydän sykki yrittäjyydelle. Isän aloitteesta perustettiin 1990-luvulla Sysineva Oy, jossa me kaikki pojat olimme osakkaina. 2000-luvun alussa isä auttoi nuorinta veljeämme Juhaa puunjalostusyritys Siparila Oy:n alkutaipaleella toimien hallituksessa ja kannustaen tekemään rohkeitakin ratkaisuja. Jorma ei pelännyt ottaa riskejä ja hän kannusti ylittämään itsemme. Hän oli aina tukenamme ja auttoi eteenpäin epäonnistumisten hetkellä. Omaa jaksamistaan Jorma hoiti luonnossa. Hänelle luonto ja metsä olivat rakkaita asioita. Me pojat vietimmekin isän kanssa paljon aikaa raivaten metsäpalstoja, joita isä hankki tasaisin väliajoin. Kesät marjastettiin koko perheen voimin ja Riitta-äidillä oli kova tekeminen, että kaikki marjat saatiin siivottua. Syksyllä metsästettiin. Saimme olla isän mukana kanssa useassa hirviporukassa ja oppia lukemaan metsää ja luonnon kiertokulkua hänen opastamanaan. Urheilulla oli tärkeä paikka isän sydämessä. Hän toimi pitkään Virtain urheilijoiden puheenjohtajana ja kannusti meitä poikia urheilemaan. Jokainen meistä hiihti aikanaan kilpaa. Vaari huolehti myös, että jokainen lapsenlapsista oppi hiihtämään ja pääsi isovanhempien kanssa Lappiin hiihtoretkille. Lapsenlapsille vaari opetti luonnossa liikkumisen lisäksi yleisurheilua, ja mummola-vierailuihin kuuluikin usein leikkimielinen kisailu urheilukentällä. Jorma seurasi innokkaasti koko aikuisikänsä raviurheilua ja oli eläkepäivillään meidän poikien kanssa hankkimassa yhteisiä ravihevosia, joiden kilvanajoa jännitettiin niin Suomen kuin Ruotsinkin ravitapahtumissa. Luonteeltaan isämme oli rauhallinen, mutta innostui nopeasti ja oli kaikissa toimissaan mukana täydellä sydämellä. Hän oli aina valmis auttamaan ja kantamaan harteillaan meidän muidenkin taakkoja. Isä toimi usein myös sillanrakentajana vaikeissa tilanteissa ja hänellä oli taitava kyky nähdä eri osapuolten näkökulmat. Isä oli vankka peruskallio, johon me kaikki saimme nojata. Toimissaan hän oli aina tasapuolinen ja oikeudenmukainen. Tunnemme suurta kiitollisuutta isän elämänohjeista ja huolenpidosta, jota hän osoitti meille ja perheillemme. Meidän tehtäväksemme jää vaalia näitä arvoja, jakaa ne oman lähipiirimme kanssa sekä olla omana aikanamme se peruskallio, johon nuoremmat sukupolvet voivat tukeutua. Jormaa jäävät kaipaamaan äitimme Riitta, pojat puolisoineen, lapsenlapset ja lapsenlapsenlapset sekä muut sukulaiset ja ystävät. K irjoittajat ovat Jorma Sojakan poikia