Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Lääkäri Jukka Heinijoki on huolehtinut tamperelaisten korvista yli neljä vuosikymmentä – nyt vastaanotolle tulee jo vanhojen potilaiden lapsenlapsia: ” Silloin täytyy nöyrästi todeta, että on tehnyt jotain oikein”

Harva on kurkistanut niin monen tamperelaisen korvaan kuin Jukka Heinijoki . Erikoislääkärin uraan on mahtunut potilaita jopa viidessä polvessa. Korva-, nenä- ja kurkkutautien lääkäri on aikaa sitten lakannut pitämästä lukua tekemistään leikkauksista tai kohtaamistaan potilaista. Joka tapauksessa takana on neljän vuosikymmenen verran uraa. Heinijoki on konkari, jota pidempään alalla on ollut vain harva. Vuosien kuluessa potilaista on tullut vanhempia ja isovanhempia, jotka tuovat jälkikasvuaan tutulle vastaanotolle. Heinijoen arvion mukaan potilaita on ollut kolmessa ja neljässä sukupolvessa. – Olisiko ollut viidessäkin, Heinijoki muistelee. Hän jää laskemaan: mummolle kuulolaite, lapsenlapsille ja lapsenlapsenlapsille putket korviin. Ihmiset, jotka ovat tulleet vastaanotolle lapsina, saattavat tuoda omat lapsensa tutulle lääkärille hoidettavaksi. Lääkärille pitkät potilassuhteet ovat palkitsevia. – Silloin täytyy nöyrästi todeta, että on tehnyt jotain oikein. Vaihtelevia tehtäviä Heinijoki on monelle tuttu juuri lasten korvatulehdusten, nielurisaleikkausten ja muiden tavallisten vaivojen vuoksi. Ne ovat työn peruskauraa. – Se, mitä ihmiset yleensä tästä työstä näkevät, on vain pintaraapaisu. Kerran Heinijoki sai potilaalta kortin, jossa kiitettiin Tampereen parasta silmälääkäriä. Hän oli leikannut hankalan tukoksen kyynelteissä, joita myös korvalääkärit hoitavat. Heinijoen omia intohimoja ovat allergiat ja musiikkilääketiede. Oma viulunsoitto on jäänyt, mutta lääkärinä hänen erityisalaansa ovat rokkareiden kuulonalenemat, viulistien lihasjumit, laulajien kipeät kurkunpäät ja muut muusikoiden vaivat. Iso osa korvalääkärin työstä on kirurgiaa. Se ja työnkuvan monipuolisuus kiinnostikin jo opiskelujen alussa. Jos Heinijoesta ei olisi tullut lääkäriä, hän olisi pyrkinyt insinööriksi. – Mutta oikeastaan en ole koskaan halunnut tehdä mitään muuta. Työ kiehtoo yhä 68-vuotias Heinijoki vähentää työtaakkaansa vähitellen, ja sanoo naurahtaen tekevänsä enää 40 tuntia viikossa. Eläke ei kuitenkaan ole vielä houkutellut. – Pidän työstäni, Heinijoki perustelee. – Potilaat ovat mukavia, ja tämä on kivaa. Vielä on sellainen tunne, että osaan ja minulla on annettavaa. Kokemuksesta voi olla myös hyötyä. Vanhemmiten hän on alkanut katsoa oireita ja potilaita entistä kokonaisvaltaisemmin, Heinijoki sanoo. Joskus puolestaan lääketieteessä yritetään keksiä pyörää uudestaan. Silloin pitkästä muistista on apua. Vaikeimpia hetkiä työuralta Heinijoki miettii pitkään. Joskus lääkäri ja potilas eivät löydä yhteyttä, kun lopputulos ei ole ollut toivottu. Syöpäpotilaiden hoidossa kohtaa kuolemaa. Se on vaikeaa lääkäreillekin. Hienoja hetkiä ovat ne, jolloin vaisto käskee tehdä asiat toisin, ja se kannattaa. Kerran harmittomat oireet paljastuivat syöväksi, kun nielusta otettiin sittenkin näyte. Asia olisi hyvin voinut jäädä odottamaan, mutta nyt potilas parani. Yksittäisiä ylpeydenaiheita on kuitenkin vaikea nimetä. – Urani kokonaisuutena. Siihen olen tyytyväinen.