Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Tällä Tampereen keskeisellä paikalla on historiaa yli sadan vuoden ajalta ja siihen liittyy kiehtovia yksityiskohtia – kerro meille muistosi!

Suurimmalle osalle tamperelaisista Pyynikin urheilukenttä punaisine lauta-aitoineen ja puisine katsomoineen on tuttu osa keskustan länsiosan maisemaa. Harvempi kuitenkin tietää kentän historiasta sen enempää. Kenttä kertoo samalla Tampereen urheilun historiasta: urheilun harrastajia oli kaupungissa 1800-luvun lopulla jo niin paljon, että järjestäytyneet harrastajat vaativat omia, sopivia tiloja. Aktiivisia kentän vaatijoita olivat esimerkiksi pyöräilijät. Tampereelle alettiin suunnitella urheilukenttää 1800-luvun lopulla. Urheilukentän suunnittelusta ja samalla Pyynikinrinteen kaupunginosan rakentamisen historiasta kertoo Kristiina Turunen vuonna 2015 valmistuneessa historian pro gradu -työssään. Turunen on työtään varten tutkinut runsaasti Tampereen kaupungin arkistoja, joiden joukossa on esimerkiksi tamperelaisten urheilijoiden kaupungille osoittamia kirjeitä. Niissä he vaativat kunnollista paikkaa harjoittaa lajejaan. Aluksi kaupungin kaavailema ”sporttikenttä”, kuten se vuoden 1896 kartassa on nimetty, olisi sijainnut Eteläpuistossa. Tämä suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut. Pyynikin urheilukentän paikaksi katsottiin 1800–1900-lukujen vaihteessa sopivan hyvin Aleksanterin tori, nykyinen Pyynikintori. Aukio oli tuolloin vielä valtava, noin 60 000 neliömetriä suuri. Helsingin Senaatintorin koko on noin 17 000 neliömetriä. Aleksanterin tori ulottui nykyiselle Hallituskadulle ja Kisakentänkadulle. Torialueesta puhuttiin yleisesti ”plassina”, joka ilmeisesti tulee ruotsin sanasta plats, paikka. Tampereen kaupungin päättäjät olivat huolissaan, että suuri, tyhjä alue saattaisi houkutella ”muukalaisia” sotavoimia harjoittelemaan sille. Muukalaisista puhumalla kierrettiin sitä, että Venäjä hallitsi tuolloin Suomea suuriruhtinaskuntana ja antoi vuonna 1901 asetuksen Suomen omien sotavoimien lakkauttamisesta ja korvaamisesta venäläisillä. Torin pienentäminen urheilukentällä ja rakennuksilla oli ilmeisesti kannanotto ja suojatoimenpide Venäjän politiikkaa vastaan. Vuodesta 1900 kesti vielä kahdeksan vuotta, kunnes kentän rakennustyöt aloitettiin. Tänä aikana koko Pyynikinrinteen suunnittelusta käytiin kilpailu, jonka voitti arkkitehti Lars Sonckin huvilakaupunginosasuunnitelma. Sonck ei pitänyt ruutukaavoista tai viivoittimista ja hän oli innostunut tuolloin muodissa olleesta luonnollisesta kaupunkisuunnittelusta, joka sopi hyvin myös kansallisromanttisiin ajatuksiin. Siksi Pyynikinrinteen kadun virtaavat kuin purot jämäköiden ruudukkojen sijaan. Kaupunginosan toteuttaminen jäi arkkitehti Bertel Strömmerin kontolle. Hän ilmeisesti oikoi Sonckin romanttisia polkusuunnitelmia jonkin verran. Vuonna 1954 julkaistussa Tammerkoski -lehdessä Bertel Strömmer muistelee Pyynikinrinteen ja urheilukentän rakentamista. Hän kertoo jutussa olleensa innokas urheilija, ja muutteli Lars Sonckin urheilukenttäsuunnitelmaa suuremmaksi läheisten teiden ja jopa tonttien kustannuksella. – Siihen piti saada mielestäni vähintään 350 metrin juoksurata, Strömmer muistelee jutussa. Strömmer kertoo jutussa, että vuosina 1915–1916 kentälle laitettiin ensimmäiset hiilimurskaradat. Tuolloin kentän ympärillä ei ollut vielä aitaa, vaan kisojen ajaksi kenttä rajattiin purjekankaisilla aidoilla. Synnytyslaitoksen puolella kentän reunalla oli tiheä kuusiaita ja kentällä oli kymmenkunta eri urheiluseurojen koppeja, kaikki eri näköisiä. Strömmerin mielestä kenttä oli varsin ”saastainen” ja 1920-luvun alussa hän suunnitteli sen ympärille lauta-aidan, koivikon ja puisen katsomon. Vuoden 1973 Tammerkoski -lehti kertoo lisäksi, että samalla kenttä käännettiin nykyiselleen: ennen urheilupaikat olivat eri tavalla sijoiteltuna. Suomi oli urheilun huippumaita etenkin 1920–1930-luvuilla, ja Pyynikin kentällä onkin tehty useita Suomen- ja maailmanennätyksiä. Esimerkiksi Tammerkoski-lehti vuodelta 1973 mainitsee, että Tampereen Pyrinnön J. Karlsson ( Kivistö ) heitti vuonna 1904 kentällä keihäänheiton tuolloisen maailmanennätyksen. Ennätys tehtiin kahden käden heittotekniikalla, jota käytettiin vielä 1900-luvun alussa. Maailmanennätyksiä ei kuitenkaan tuolloin mitattu virallisesti. Vuonna 1930 Matti Järvinen heitti kentällä keihäänheiton silloisen maailmanennätyksen, 71,70 metriä. Tampereen kaupunginarkiston tietojen mukaan kenttää on remontoitu ainakin vuonna 1999, jolloin katsomoa peruskorjattiin ja huoltorakennusten sosiaali- ja wc-tiloja uusittiin vastaamaan paremmin nykyajan vaatimuksia. Ilmeisesti sekä aita että katsomo ovat hyvin pitkälle siinä asussa, johon ne 1920-luvun alussa suunniteltiin. Kenttää reunustavat koivut ovat kasvaneet sadassa vuodessa suuriksi ja vahvoiksi. Kenttä on ollut yli sadan vuoden ajan monenlaisen urheilun ja vapaa-ajanvieton keskus, ja itse Tampereen kaupunki on vähitellen kasvanut sen ympärille.