Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Itsekkäät sukupolvet synnyttävät pilalla olevaa nuorisoa

En yhtään tiedä mitä kanadalainen Douglas Coupland sittemmin teki, mutta hyllyssäni pölyttyy edelleen hänen pehmeäkantinen kirjansa Tuntematon sukupolvi: Tarinoita kiihtyvästä kulttuurista (Generation X: Tales for an Accelerated Culture, 1991) . Teos ei ole kummoinenkaan. Omana aikanaan kirja nousi kuitenkin maailmanlaajuiseen kulttimaineeseen. Sitä siteerasivat sosiologit ja sen ajatuksia hyödynnettiin työelämässä, markkinoinnissa ja uusissa kirjoissa. Aluksi melkein kaikki olivat riemuissaan sukupolvesta, jota ei kiinnostanut puoluepolitiikka, elinikäiset työsuhteet, perheen perustaminen, uskonto, omakotitalo ja kultainen noutaja vaan individualismi ja itsensä toteuttaminen. Politisoituneen 1970-luvun jälkeen yksilöllisyyttä korostavaa ajattelua pidettiin kerrassaan virkistävänä. Ennen 1964–1979 syntynyttä X-polvea meillä oli maailmansotien jälkeiset vaativat ja – jo kokonsakin takia – äänekkäät suuret ikäluokat. Yhdysvalloissa heitä kutsutaan baby boomereiksi, ja siellä heihin lasketaan aina vuoteen 1964 asti syntyneet. Suomessa suuria ikäluokkia syntyi vuosina 1945–1950. X-sukupolven jälkeen syntyneitä oli luonteva kutsua uusilla kirjaimilla. Y-sukupolven syntymäpäiviä vietettiin 1980-luvulta 1990-luvun puoliväliin. Nämä millenniaalit ovat viimeinen sukupolvi, joka vielä muistaa ajan ennen älypuhelinta. Heidän jälkeensä syntynyt Z-sukupolvi ei enää voi muistaa. Se, ja yhteys sosiaaliseen mediaan erottaa heidät aikaisemmista sukupolvista, tietää toimittaja Tuija Siltamäki , jonka pamfletin Nuoriso on pilalla Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA juuri julkaisi. Luulin, että Siltamäki provosoi. Nuoriso ei voi olla pilalla edes silloin, kun se syrjäytyy niin kuin Ylen ajatuksia herättävässä dokumenttisarjassa Logged in . Jos nuoriso on pilalla, sen on joku pilannut. Ajattelin myös, että sukupolvipamfletit ovat tylsiä, koska niissä toistellaan asioita, joita nuorista ihmisistä on aina ja kaikkialla toisteltu. Erehdyin. Pamfletti esittää, että jälkimaterialistisessa yhteiskunnassa individualismi ja itsensä toteuttaminen kiinnostavat enemmän kuin vakituiset työsuhteet. Tämä kuulostaa vielä kovin, kovin tutulta. Meille X-sukupolven edustajille melkein kuin Päiväni murmelina -elokuvalta. Siltamäen mukaan työltä halutaan merkityksellisyyttä siksi, että se on minulle tärkeää. Poliittinen aktivoituminen kanavoidaan identiteettipolitiikkaan. Eräs osoitus tästä on uhriutuminen, jota nykyään harrastavat kaikki. Tuija Siltamäen mielestä pitäisikin jo miettiä, kuinka paljon valtaa identiteeteille halutaan antaa. Hänen mukaansa lopulta kaikessa ei ole kyse itsestämme, vaan muista. Hetkinen. Kyllä. Sukupolvissa on eroja. Oma sukupolveni ei olisi koskaan osannut ajatella mitään noin epäitsekästä. Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja. ”Jos nuoriso on pilalla, sen on joku pilannut.”