Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Eurovaalikone Eurovaalit Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Lauri Viidan lapsuudenkoti on ollut yleisölle auki museona jo yli 40 vuotta – Ensi kesänä museoympäristössä kuvataan elokuvaa, joka liittyy vuoden 1918 tapahtumiin

Lauri Viita -museolla oli vuonna 2017 aihetta juhlaan kahdellakin tapaa. Sunnuntaina 29. syyskuuta vuonna 2017 museolla oli 40-vuotissyntymäpäivät. Kekkerit sen kunniaksi tosin pidettiin vasta saman vuoden 18. joulukuuta omalla väellä. – Nyt tänä tulevana kesänä on tärkeätä saada uusia kävijäryhmiä, esimerkiksi museo sopisi kirjallisuuden opiskelijoiden ja museologian opiskelijoiden retkikohteeksi kulttuurihistoriallisena ympäristönä. Hallitustyöskentelyyn tarvittaisiin ehdottomasti uusia, kun pitkään olleet ikääntyvät. Museokummeiksi voisivat tulla yrityksetkin mukaan. Talkoot ovat toukokuulla museolla, kertoo uusista kuulumisista Arto Jalonen, joka on Lauri Viita -seuran puheenjohtaja. – Uusi selattava näyttely tulee lähiaikoina kertoen museon ja Lauri Viita-seuran historiasta. Museoympäristö toimii tänä kesällä myös elokuvan kuvausten tapahtumapaikkana, elokuva liittyy 1918 tapahtumiin, sanoo Arto Jalonen. Toinen arvokas asia museolle on se, että kesällä 2017 edesmenneen Kyllikki Heleniuksen jäämistöstä saatiin mahtavaa materiaalia sekä valokuvia että paperidokumentteja pöytäkirjoista ja puheista matkan varrelta. Kyllikki Helenius toimi aktiivisesti kotiseutuyhdistys Pispalan Moreenissa ja Lauri Viita -seurassa. Hän sai kunnian opastaa museossa jopa presidentti Urho Kekkosta . Tervehtiessään presidentti Kekkonen kertoi lukeneensa kahden päivän ajan ennen vierailua jo ennestäänkin tuttua Viidan tuotantoa ja jatkoi, että Lauri Viita on yksi hänen mielikirjailijoistaan. Aineistossa on paljon tutkittavaa –Käyn läpi tätä melkoista aineistopakettia. Siitä suurin osa on niin arvokasta, että luovutamme ne Vapriikille talteen, sillä ne voisivat vaurioitua täällä kylmänkosteissa oloissa talvisin. Saimme kyllä juuri palonkestävän arkistokaapin, sanoo Arto Jalonen. Arto Jalonen on Lauri Viita -seuran puheenjohtaja. Hänellä ei suuremmin ollut siirtymävaihetta, joten tavallaan hän sai ja joutui aloittamaan puhtaalta pöydältä. Upeat näköalat harjulta Pyhäjärvelle Lauri Viita -museo on Pispalanharjun rinteessä. Arto Jalosen ehdottomia lempimaisemia on näkymä museon pihasta Pyhäjärvelle päin. Sen voittanutta näköalaa saakin hakea. Yllään Arto Jalosella on työtakki, jossa on museon logo rintapielessä. Museo on talossa, jonka Lauri Viidan isä Emil Viita ja Alfhild -äidin isä Juho Nikander rakensivat vuosisadan vaihteessa. Talossa oli alun perin kahdet "huoneet" eli kaksi keittiön ja kamarin kokoista asuntoa. 1920-luvulla pykättiin laajennus. Museossa tunnelma on seisahtunut menneeseen aikaan. Esineisiin ei saa koskea. Silti ne kertovat omaa tarinaansa. –Käsitykseni mukaan museo on hyvin alkuperäisessä asussa. Viita asui talossa vuosina 1922–1937. Kamarin pöydällä on kaunis pöytäliina, joka on kirjottu pellavasäkin kankaalle. Lipastolla on mustepullo, jonka Heikki Varja lahjoitti tänne. Hänen luokseen Viita oli menossa taksilla, kun tapahtui kohtalokas liikenneonnettomuus, jonka seurauksiin Viita menehtyi. Pispala on yhdistävä tekijä Arto Jalosen juuret juontavat Pispalaan. Tämä yhdistää hänet nykyiseen toimeen. Sukulaisuuttakin on, sillä Arto Jalosen mummu oli Lauri Viidan ensimmäisen vaimon Kertun täti. Museon tarinaan liittyy monen monta syntyperäistä pispalalaista. Museorakennuksen oston teki mahdolliseksi tuntematon lahjoittaja. Myöhemmin paljastui, että tämä mahdollistaja oli syntyperäinen pispalalainen kauppaneuvos Kalle Kaihari . Kalle Kaihari julkaisi Aamulehdessä isokokoisen ilmoituksen. Siinä hän kertoi myyneensä Tampereen miehille paitoja ja kravatteja 50 vuotta ja samalla ilmoitti, että hän ne varat Viidan taloon oli lahjoittanut. Talo oli tätä ennen vaihtanut usein omistajaa. Vuonna 1971 kävi ilmi, että silloinen omistaja Aili Alanen olisi halukas myymään kiinteistön edullisesti, jos siitä perustettaisiin kirjailijamuseo. Kauppa vahvistettiin vuonna 1973. Pispalan Moreeni sai hoidettavakseen huonokuntoisen rakennuksen. Ryhdyttiin tarmokkaasti talkoisiin, joita johti maisteri Kyllikki Helenius. Viralliset avajaiset olivat lokakuussa vuonna 1977. Lauri Viidan Moreeni kuvaa kirjailijamuseoksi muuttuneen talon rakennusvaiheita ja talossa asuneiden ihmisten elämän kulkua. Tarinallistaminen on tapa opastaa Vaikka museo on kooltaan pieni, on se sisällöltään rikas. Keittiö ja kamari ovat niin kuin ne joskus olivat kalustettuja kodiksi. –Sopu on antanut sijaa. Pispalan Teatterin esityksessä täällä oli kymmeniä ihmisiä. Tarjolla oli lähes vain seisomapaikkoja, kertoo Arto Jalonen. Museo elää pienistä pääsymaksuista ja se on saanut tukea muun muassa kaupungilta ja museovirastolta. Yhdistys toivoo mukaan uusia yhteistyökumppaneita kulttuuriperinnön vaalimiseen. –Talvella museoon pääsee tilauksesta. Mielellämme otamme tänne ryhmiä, jotka ovat kiinnostuneita Lauri Viidasta. Esimerkiksi Tampereen Työväen Teatterin Viita-esitys toi museoon väkeä. Alkuperäiseen Viidan kotiin on yhdistetty toinen huoneen ja keittiön asunto. Tämä tila on nyt toimistomainen. Siellä on muun muassa Jarmo Janssonin Pispala-valokuvien vedoksia ja viime talvena museolle lahjoitettu Lauri Viidan rintapysti. Museon ylläpitäminen on yhteistyötä ja siinä tarvitaan paljon talkoita. Oppaiden vastuuhenkilö on museonhoitaja Silja Korkeamäki. Muut kuin hän ja oppaat eivät saa korvausta työstään. –Haluan puheenjohtajana kiittää kaikkia museon toiminnassa mukana olevia ja haastan mukaan toimintaan uusia aktiiveja, sillä he ovat nyt erityisen tärkeitä, sanoo Arto Jalonen. Juttu on julkaistu joulukuussa 2017 ja sitä on täydennetty nyt pääsiäisviikolla 2019 Lauri Viita syntyi 17. joulukuuta 1916 Pirkkalan pitäjän Pispalan kylässä ja kuoli 22. joulukuuta 1965 Helsingissä. Lauri Viita kävi keskikoulun Tampereen klassillisessa lyseossa, erosi ensimmäisen lukioluokan syyslukukauden jälkeen ja ryhtyi kirvesmieheksi. Talvisotaan hän osallistui kiväärimiehenä Kannaksella, jatkosotaan viestimiehenä Kiestingin suunnalla, Värtsilässä ja Korpiselässä. Sotavuosina alkoi Moreeni hahmottua romaaniksi. Esikoisteos runokokoelma Betonimylläri ilmestyi vuonna 1947. Se sai niin hyvät arvostelut, että Viita sulki kirvesmiehen kalupakkinsa. Viita oli naimisissa Kerttu Solinin, Aila Meriluodon ja Anneli Kuurimaan kanssa. Kolmesta avioliitosta hänellä on seitsemän lasta. Teokset: Betonimylläri (1947), Kukunor (1949), Moreeni (1950), Käppyräinen (1954), Suutarikin, suuri viisas (1961), Entäs sitten, Leevi (1965). Lauri Viita -museo on avoinna kesäviikonloppuisin. Aukiolo on 1.06 – 30.6. su 12–15 ja 1.7–28.8 la-su 12–15 Museossa voi kuitenkin vierailla ympäri vuoden tilauksesta. Museolla on pieni museokauppa.