Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Linnan juhlat Näköislehti Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Moro Mielipiteet Tähtijutut

Olipa kerran kukoistava kylä – Tällä menolla maaseudusta tulee ulkoilmamuseo, jonne kaupunkilaislapsia kuljetetaan turistibusseilla

Elettiin kesää 2006, kun veneilimme perheen kanssa ensi kertaa Pohjaslahdelle pohjoiselle Pirkanmaalle. Se oli rakkautta ensi kohtaamisella. Tarjanneveden rannalla Virtain ja Vilppulan puolivälissä sijaitseva maalaiskylä ihastutti paitsi jylhänkauniilla maisemillaan myös vireillä palveluillaan. Kävelymatkan päässä satamasta oli kyläkauppa, jossa oli liha- ja pullatiski. Lapset saivat aina kauppareissulla tuoreet possumunkit tai jäätelöt. Kauppa oli kylän sydän ja kohtaamispaikka, missä paikalliset ja kesävieraat vaihtoivat kuulumiset. Ruokakauppaa vastapäätä palveli rautakauppa ja bensiininmyyntipiste. Satamassa oli kärryt, joita sai lainata ruokaostosten ja bensakanistereiden kuljettamiseen. Kylässä sai hoidettua myös pankkiasiat, sillä kyläkaupan vieressä oli paikallisen Osuuspankin konttori. Pohjaslahtelaiset lapset aloittivat koulutiensä idyllisessä puukoulussa, jossa toimi myös kirjasto. Nuoriso ajeli iltaisin traktoreilla ja mönkijöillä pitkin kylänraittia. Kun Pohjaslahti valittiin Pirkanmaan vuoden kyläksi 2009, palkinto ei olisi voinut osua oikeampaan osoitteeseen. Kesä kesältä olemme surullisina seuranneet, miten Pohjaslahden palvelut ovat kutistuneet. Vuodesta 1904 toiminut kyläkauppa sulki ovensa kauppiaan kuoltua loppuvuodesta 2008. Pohjaslahti oli ilman kauppaa yli vuoden, kunnes se sai uudet yrittäjät kesäksi 2010. Hekin kuitenkin luovuttivat muutaman vuoden kuluttua. Kesäaikaan kauppa kävi mökkeilijöiden ja veneilijöiden ansiosta kohtuullisesti, mutta muuten toiminta ei lyönyt leiville. Pankki vähensi ensin aukiolopäiviään kahteen viikossa ja sulki sitten ovensa kokonaan. Kyläkoulu hiljeni viisi vuotta sitten. Pohjaslahti on elävä esimerkki maaseudun rakennemuutoksesta. Ennen niin vilkkaalla kylänraitilla toimii enää vain kahvila-ravintola-pubi, jonka kioskista saa onneksi ostaa myös evästä ja juotavaa mukaansa. Sitä osaa arvostaa, kun lähimmät oikeat kaupat ovat 30 kilometrin päässä. Maaseudulla kyläkauppa ei kuitenkaan ole vain kauppa eikä koulu vain koulu, vaan ne kumpikin ovat yhteisönsä eläviä keskuksia. Toivoa sopii, ettei viimeinenkin yrittäjä lyö hanskoja tiskiin ja sammuta valoja. Yritämme omalta osaltamme tukea ravintolaa käymällä siellä pitsalla useita kertoja kesässä. Pohjaslahdella näkee jo tyhjilleen jätettyjä taloja, jotka saavat todennäköisesti turhaan odotella uusia asukkaita. Maaseudun autioituminen ei koske vain Suomea. Italiassa ja Espanjassa kunnat myyvät pilkkahintaan taloja tai kokonaisia kyliä saadakseen niihin uusia asukkaita. Tällä menolla maaseudusta tulee ulkoilmamuseo, jonne kaupunkilaislapsia kuljetetaan turistibusseilla ihmettelemään menneen maailman elämänmuotoa.