Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Uutuuskirja avaa pääministeri Rinteen siviilielämän kupruja: Rockunelmia, tupakointia, koulukiusaamista ja työpaikkaromansseja

Jo pitkään vahvasti mäntsäläläiseksi identifioitunut pääministeri Antti Rinne (sd) on alun perin paljasjalkainen stadilainen. Kun Rinne syntyi marraskuussa 1962, hänen vanhempansa – valtiokonttorissa työskennellyt Pirkko ja lakimies Juhani – asuivat Helsingin Kannelmäessä. Rinteestä torstain julkaistun, Iltalehden politiikan toimittajan Lauri Nurmen ja Aamulehden entisen toimittajan Matti Mörttisen kirjoittaman kirjan ”Antti Rinne – Koko tarina” (Into) mukaan Rinne syntyi reikä kurkussaan, se leikattiin kuntoon vasta vuoden ikäisenä. Terveydelliset ongelmat olivat tosin tulleet perheenjäsenille tutuiksi jo aikaisemmin. Pirkko-äiti sairastui vuonna 1957 influenssaan, jonka jälkitautina hän sairastui myasteniaan eli hermo-lihasliitoksen sairauteen. Sairaus vei nykyisen pääministerin- joka itse sairastui vakavasti viime talvena lomareissulla Espanjassa – äidin hengityskoneeseen ja kokeelliseen, mutta onnistuneeseen rintaonteloleikkaukseen. Äidin sairaalakierre kesti peräti kolme vuotta. Perhe muutti vuonna 1965 itäiselle Uudellemaalle Loviisaan. Kotona katsottiin televisiosta brittiläistä jalkapalloa, mutta kentällä Antti Rinne pelasi suuren idolinsa, saksalaisen Franz Beckenbauerin numerolla 4. Omaksi jalkapalloseuraksi Heikki -veljen kanssa valikoitui työväen urheiluseuroihin – isä Juhani äänesti sdp:tä ja oli itse vuoden 1968 kunnallisvaalien äänikuningas - kuulunut Loviisan Riento. – Minulla oli tapana huutaa kovasti, ohjata kapteenina porukkaa Beckenbauerin opeilla, joukkueen kapteenina toiminut Rinne muistelee kirjassa. Rinteen veli Heikki puolestaan kertoo, että kapteenin rooli sopi Antille. – Kun mietin, millaisena Ana näyttäytyi lapsuudessa, niin kyllä hän aina halusi olla johtaja ja viedä asioita eteenpäin. Ana oli ’minä, minä’ ja innostui helposti, Heikki toteaa. Jalkapallon lisäksi Rinne aloitti pianon soittamisen - muistaakseen kuusivuotiaana. – Toivoin kotiin pianoa, jotta pääsisin harjoittelemaan. Olin onnellinen, kun meille hankittiin ammattipiano, hieno Malmsjö Estrad. Rehtorin tytär Ensimmäinen ihastus oli koulun rehtorin tytär. Koulussa Rinne viihtyi myös näyttämöllä, ja joulujuhlanäytelmästä kirjoitettiin paikallislehdessä. – Loviisan Sanomien sivuilla esiinnyin isossa kuvassa miehekkäästi kiekuvana kukkona. Sukkahousut ja äidin pitkät saappaat jalassa. Isä nousi 1970-luvulla SDP:n Uudenmaan piirin puheenjohtajaksi ja tuohon aikaan opetusministerinä toiminut Ulf Sundqvist kuului perhetuttaviin. Perhe harrasti asuntovaunumatkailua ja kauimmillaan autolla käytiin Luganojärvellä Sveitsin ja Italian rajalla. Rinne kertoo kirjassa varhaisen yhteiskunnallisen heräämisensä osuvan ajankohtaan, jolloin kaveripiiri hajosi silloisen rinnakkaiskoulujärjestelmän vuoksi kansakouluun ja oppikouluun. – Muistan oppikouluun siirtymisestä sen, että muutamia kavereita putosi pois, kun heidän perheillään ei ollut varaa maksuihin, Rinne sanoo. – Se jätti minuun jäljen. Pirkko-äiti opiskeli lakia Helsingin yliopistossa ja Juhani-isä oli hyvässä uraputkessa nousten lääninhallituksen kansliapäälliköksi - perhe muutti Hyvinkäälle vuonna 1974. Siellä muodostui uusi koulukaveriporukka, hyvässä ja pahassa. Uusi oppilas valittiin luokan kapteeniksi, mutta se auttanut Rinnettä välttymästä kiusaamiselta yläasteella. – Hyvinkäällä oli sellainen jengi, jolla oli oikein samanlaiset takit siitä merkkinä. He olivat tyyppiesimerkki siitä, miten tyhmyys tiivistyy porukassa, Rinteen koulukaveri Erkki Pakarinen kertoo kirjassa. – Antti tuli muualta, ja se riitti siihen, että hän joutui kohteeksi. Pari kertaa tuli siinä pelastettua hänet hankalasta tilanteesta. Rinne puolestaan muistelee kiusaajaporukassa olleen tyttöjäkin. Rinne ja Pakarinen alkoivat puuttua kiusaamiseen koulussa. – Yhdenkin tytön pää työnnettiin vessanpönttöön. Oli semmoista todella paskamaista touhua, Rinne kertoo. Rinne itse yritti sopeutua uuteen koulukaveripiiriin näyttelemällä kovempaa kuin oikeasti oli: hän aloitti tavaksi jääneen tupakanpolton. – Loviisaan verrattuna iso koulu oli vaikein paikka. Jännite on väärä sana, mutta siellä piti hakea omaa paikkaansa: piti näytellä kovanaamaa ja opetella tupakanpoltto. Välillä vähän lintsattiinkin, Rinne muistelee. Rinteestä tuli sdp:n lasten ja varhaisnuorten järjestön Nuorien Kotkien kerho-ohjaaja ja hän haaveili Hurriganesin hengessä tulevansa rockrumpaliksi. Vanhemmat vastustivat rumpujen ostamista, mutta kun vanhemmat olivat viikonloppureissulla, Rinne suostutteli mummonsa ostamaan rummut: rummut kannettiin kotiin lauantaina, maanantaina ne palautettiin kauppaan. Rinne pääsi kuitenkin soittelemaan työväenyhdistyksen soittokunnan kaverijoukon erilaisiin tanssiyhteisiin muun muassa urkuja ja klarinettia. Koulun näytelmäkerhossa Rinteellä oli useita suuria rooleja. Rippikouluvuotena roihahti ensirakkaus saman ikäiseen Eevaan . – Aloimme seurustella 14-vuotiaina. Olimme yhdessä, kunnes menin inttiin. - - - Sen inttivuoteni aikana hän alkoi seurustella jonkun muun kanssa Se oli kova kokemus, Rinne toteaa kirjassa. – Siitä jäi pitkäksi aikaa jotenkin varauksellinen suhtautuminen tyttöihin. ”Ei fiksu ratkaisu” Rinne on nykyisin naimisissa Heta Ravolainen-Rinteen kanssa. Suhde Hetan kanssa kuten kaikki muutkin Rinteen aikuisiän parisuhteet ovat kirjan mukaan kehittyneet työtoveruudesta. Ensimmäisen aviopuolisonsa Tiinan Rinne tapasi työpaikalla Näkövammaisten Keskusliitossa. Naimisiin mentiin vuonna 1987 Lohjan Pyhän Laurin kivikirkossa. Pariskunta harrasti melomista ja veneilyä, marjastustakin. Kirjassa Rinne kuitenkin arvioi, että avioparin välillä ei ollut ”riittävän syvällistä kiintymystä”. – Se ei ollut itseltänikään välttämättä ihan fiksu ratkaisu. En ollut ehkä kyllin kypsä, Rinne pohtii. Yksi syy naimisiin menemiselle oli se, että ystäväpiirissä oli tuolloin useammat häät. Seuraava rakkaus tuli vastaan toisella työpaikalla, Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitossa AKT:ssa - Rinteen ollessa vielä naimisissa Tiinan kanssa. Merjan ja Antin rakkaus roihahti kunnolla pikkujouluissa vuonna 1991. Antti ja Tiina erosivat. Kirjassa kuvaillaan, miten rakastuminen toiseen naiseen ja ero olivat kova paikka Rinteen ystäville ja vanhemmille. Merjalla oli kaksi tytärtä, vuonna syntynyt 1985 Emma ja vuonna syntynyt 1988 Milla . Vuonna 1993 uusioperhe kasvoi kuusihenkiseksi, kun tammikuussa syntyivät Ilona ja joulukuussa Roosa . – Minulle biologinen lapsi oli uusi kokemus, kun näki, että tuo avuton rääpäle vaatii vielä pitkän aikaa meidän apuamme ja tukeamme, Rinne kertoo. Kun perhe kasvoi, tarvittiin lisää neliöitä. Uusi koti löytyi Mäntsälästä, asuntomessualueelta. Naimisiin Merja ja Antti menivät vuonna 1995. Perheen lapsilla oli tarkat kotiintuloajat, perjantai oli siivouspäivä. Tytöt pelasivat jalkapalloa, isä toimi välillä apuvalmentajana. Merjan ja Antin perheonnea kesti noin vuosikymmenen. Vaikka pari päätyi eroon, he ovat edelleen hyviä ystäviä ja paljon tekemisissä. – Merja oli hurjan hyvä vaimo ja äiti. Toimimalla eri tavalla olisimme voineet säilyttää avioliittomme, mutta olen onnellinen, että ystävyytemme ja yhteinen tahtomme lastemme ja lastenlastemme hyvästä tulevaisuudesta yhdistävät meitä nykyäänkin, Rinne kehuu. Ex-pari viettää edelleen usein juhlapyhiä yhdessä - esimerkiksi jouluja on vietetty Antin, nykyisen vaimon Hetan, Merjan ja Merjan miesystävän kesken. Nimetön suklaalahja Nykyiseen vaimoonsa Hetaan Rinne tutustui jälleen kerran ”työkuvioiden kautta” ammattiliitto Prossa, jonka puheenjohtajana hän toimi 2011-2014. – Kiinnitin ensimmäisenä huomiota Hetan äärettömään oikeudentuntoon, jollaista en ole kenessäkään ihmisessä tavannut. En sen jälkeen enkä sitä ennen. Mikkelissä vuonna 1974 syntynyt Heta Ravolainen on muun muassa kouluttautunut ajo- ja kuljetustekniikan mekaanikoksi, paininut poikien sarjoissa, toiminut ralleissa kartanlukijana, näytellyt harrastajateatterissa, suorittanut asepalveluksen, toiminut rauhanturvaajana, ajanut jakeluautoa, opiskellut insinööriksi, suunnitellut piikiekkoja - ja Rinteen tavoin osallistunut Nuorten Kotkien toimintaan. Vuonna 2005 Ravolainen valittiin Toimihenkilöunionin valtuuston varapuheenjohtajaksi. Rinne valittiin samassa liittokokouksessa Toimihenkilöunionin puheenjohtajaksi. Heta ja Antti oppivat tuntemaan toisensa kahvitauoilla ja seminaarimatkoilla, mutta se ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä. Syksyllä 2006 Rinne otti seminaariristeilylle mukaan tyttärensä Roosan ja Ilonan, ja Heta tutustui heihin. – Tulin hyvin juttuun tyttöjen kanssa, ja heidän kanssaan hengailin laivalla, Ravolainen-Rinne kertoo kirjassa. Joulun alla hän osti kaupasta valmiiksi paketoidun suklaalevyn, jonka hän lähetti joulutervehdyksenä Rinteelle ja tyttärille. Allekirjoituksena luki vain ”Pikkutonttu”, mutta silti Rinne tiesi kenelle lähettää kiitostekstiviestin. Helmikuussa Antti pyysi Hetaa treffeille. Antti oli viettänyt lasten kanssa hiihtolomaa Levillä ja viestittelyn jälkeen Rinteet koukkasivat kotimatkalla Mikkelin kautta hakemassa sukujuhlissa olleen Hetan kyytiinsä. Heta oli korkeassa kuumeessa ja päätti jäädä yöksi Rinteiden luo Mäntsälään. Sinne hän muutti kokonaan vappuna 2007. Kihloihin mentiin 7.7. 2007 ja naimisiin 8.8. 2008.