Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Rakastetun Legioonateatterin juhlaesitys on pettymys – Karnevaali ei naurata eikä itketä

Teatteriarvio: Pian esityksen alkamisen jälkeen tapahtui jotain, mikä rikkoi lumouksen. Kuinkahan monta kertaa olen kehunut Legioonateatterin esityksen maasta taivaisiin, antanut viisi tähteä ja kehottanut ihmisiä kiirehtimään Nekalaan katsomaan ihmettä? Kuten toukokuussa 2017: ”En enää keksi, mitkä ovat ne taikasanat, joilla saisin ihmiset ymmärtämään, miten hyviä esityksiä Legioonateatteri kaikessa hiljaisuudessa Nekalassa valmistaa.” Nyt ongelmani on päinvastainen: minun on vaikea löytää sanoja sille, miten huono Legioonateatterin 25-vuotisjuhlaesitys Karnevaali on. Isot odotukset Odotukset ensi-illan alla olivat suuret. Ohjaajaksi oli saatu ammattilainen, Telakalla mainetta niittänyt Antti Haikkala, joka oli aloittanut uransa Legioonateatterissa. Hän vastasi myös käsikirjoituksesta yhdessä teatterin sielun Timo Seppälän kanssa. Näyttelijöiksi oli kutsuttu legioonalaisia vuosien varrelta. Yleisö hyrisi tyytyväisestä odotuksesta ja vetopasuunan ja haitarin lempeä soitto saatteli heidät katsomoon. Näyttelijät oli maskeerattu verrattoman hyvin ja penkit olivat pehmeät. Tästä tulisi oikein riemujuhla. Katoava lumo Sitten esitys alkoi ja tapahtui jotain selittämätöntä. Lumous katosi parilla sanalla, kaikki vain seisoivat ja yrittävät näyttää ja kuulosta hauskoilta tai näyttää apinoilta. Yleisö sinnitteli vielä tovin ja koetti pitää yllä jännitettä, mutta luovutti kohta sekin. Kaanaan häät eivät naurattaneet saati liikuttaneet ketään. Esityksen ainoa valopilkku oli sinnikäs synttärikakkukynttilä, jonka sammuttamiseen tarvittiin lopulta vaahtosammutin. Onneksi esitys loppui nopeasti, reilussa tunnissa. Pääsi kävelemään pimeään ja purkamaan pettymystään syksyn lehdille Missä oma ääni Mikä sitten meni pieleen? Veikkaan, että juhlaesitys tehtiin liian löysällä kädellä. Yleensä Legioonateatterin esitykset valmistuvat työpajoissa, intensiivisesti, porukalla. Nuorten oma ääni, omat tarinat, tunnustukset, pelot, rakkaudet ovat olleet esityksen ytimessä. Niistä Timo Seppälä on punonut taiturimaisesti hauskat ja koskettavat menestysnäytelmät. Nyt tästä ei ollut hajuakaan. Kannattaako Nekalaan sitten vaivautua? Kyllä vain, jo senkin takia että sieltä voi ostaa juuri ilmestyneen historiikin L egioonateatteri – suuren, suttuisen perheen tarina . Siinä nuoret pääsevät äänen, Kuten Johanna S . ”Teatteri on auttanut minua olemaan läsnä ja antanut luvan tuntea kaikkia tunteita. Se on opettanut puhumaan uudestaan vuosien jälkeen, kun olin ollut vain hiljaa. Se on antanut minulle mahdollisuuden olla kuka tahansa ja missä tahansa, aina uudestaan ja erilaisena. Lavalla olen joku muu, ja unohdan kaiken, lavalla herään ja hetken aikaa minussa on kaikki värit.”