Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kiekkolegendan hurja kolhu pelästytti: Rapakon takaa saapunut lääkäri puhalsi päänsä teloneeseen tähteen uuden hengen – Tälli johti merkittävään sääntömuutokseen

Matti Reunamäki on iso pala suomalaista ja tamperelaista jääkiekkohistoriaa. Lauantaina 80 vuotta täyttävä Reunamäki oli mukana, kun Suomi kaatoi ensimmäisen kerran yhden jääkiekon ”suurista” Wienin MM.kisoissa 1967. Gustav Bubnikin valmentama Suomi yllätti Tshekkoslovakian 3–1. Vuotta myöhemmin Suomi löi ensimmäisen kerran Kanadan jääkiekon arvokisoissa: Grenoblen olympiakisoissa 1968 tulostaululla seisoivat pelin päätyttyä luvut Suomi 5, Kanada 2. Reunamäki oli Suomen joukkueen kapteeni sekä Wienissä että Grenoblessa. Hän kipparoi myös Koo-Veen seurahistorian ainoaan Suomen mestaruuteen 1968. Nekalan poikia Reunamäki vietti ensimmäiset elinvuotensa Pispalassa, mutta muutti koulun alkaessa Nekalaan. Samoilla kulmilla asuivat muun muassa silloisen TK-V:n (myöhemmin Koo-Vee ja Koovee) tulevat tähdet Pullin ja Suokon veljekset sekä Ilveksen Raimo Kilpiö ja Kalevi Rassa . – Heti kun Iidesjärvi jäätyi, ryntäsimme jäälle pelaamaan ja pelasimmekin niin pitkään, kunnes tuli hämärää, Reunamäki muistelee. Ensimmäiset jääkiekkoluistimensa hän sai Heino ”Hepa” Pullilta . – Sitä ennen käytin jääpalloluistimia. Pelasimme Hepan kanssa myös maajoukkueessa. Meillä oli siellä TK-V;n seuraketju Reunamäki-Pulli–( Seppo ) Nikkilä ). Hyökkääjänä pelannut Reunamäki nousi jo juniorina TK-V:n edustusjoukkueeseen. Hän oli mukana nostamassa seuraa SM-sarjaan keväällä 1958. Vuotta myöhemmin joukkue oli jo lähellä Suomen mestaruutta, mutta taipui täpärästi hopealle, kun Tappara vei kultaa. Kaudella 1959–1960 Reunamäki sai hurjan tällin paikallisottelussa Tapparaa vastaan. – Tapparan pakki Kalevi Numminen , joka tunnettiin lempinimellä Lothar, tuuppasi minua rinnuksista. Lensin selälleni ja löin pääni jäähän niin, että hengitykseni salpautui. Katsomossa oli onneksi juuri Amerikasta tullut lääkäri Risto Eerola . Hän oli siellä rapakon takana oppinut aivan uuden tekohengitystekniikan, ja hän puhalsi minuun uuden hengen, Reunamäki muistelee katsojatkin pelästyttänyttä tilannetta. Reunamäki käytti yleensä kypärää, mutta paikallispeliin sattui kova pakkaskeli (ottelu pelattiin Koulukadun tekojääradalla). – Oli niin kylmä, että jätin kypärän pois ja pelasin pipo päässä. Siinä oli huonoa tuuria matkassa. Hyökkääjä kiidätettiin ensiavun jälkeen sairaalaan. – Siellä minua tutkittiin ja todettiin, että olin saanut kovan aivotärähdyksen. Olin siihen aikaan armeijassa ja sain kymmenen päivän sairausloman, joten oli siitä tällistä vähän iloakin. Reunamäen kolhu herätti laajalti keskustelua. Lehdissä vaadittiin kypäräpakkoa pelaajille, ja sääntö kypärän käyttöpakosta sorvattiinkin jo seuraavaksi kaudeksi SM-sarjaan. TK-V muutti nimensä Koo-Veeksi kaudeksi 1967–1968. Kenties muutoksessa oli taikaa, sillä seura voitti vihdoin keväällä 1968 Suomen mestaruuden. Mestaruus ratkesi viimeisellä sarjakierroksella Lahdessa. – Se oli seuralle kova juttu, mutta minulle henkilökohtaisesti vähän kivulias. Loukkaannuin aiemmin talvella olympiakisoissa, kun kolme kylkiluuta murtui saksalaispelaajan taklauksessa. Minulle tehtiin semmoinen erityissuojus ja pelasin sitten sen kanssa. Vastustaja (Lahden Reipas) tiesi loukkaantumisestani ja he pökkivät koko ajan kipeää kylkeäni. Oli pakko lopettaa peli kesken kahden erän jälkeen. – Kultajuhlissa muut pelaajat nostivat minut olkapäilleen. Ai että sekin sattui. Mestaruutta juhlittiin tietenkin kunnolla. – Lahdessa menimme Seurahuoneelle. Laila Kinnune n oli sattumoisin siellä laulamassa juuri sinä iltana, joten ilta jäi hyvin mieleen. Tampereella kemut jatkuivat Kaijakassa. – Välillä käytiin kotona ilmoittautumassa ja sitten taas Kaijakkaan juhlimaan. Ei siinä meinannut Hämeenkatu piisata, kun siitä kullasta nautittiin. Sama oli tunne kannattajillakin, Reunamäki nauraa. Maajoukkue sai vuonna 1966 uuden päävalmentajan Tshekkoslovakiasta. Prahassa syntynyt Gustav Bubnik mieltyi taktisesti fiksusti pelaavaan Reunamäkeen ja nimesi hänet maajoukkueen kapteeniksi. Reunamäki oli aikansa johtavia roolipelaajia. Hän osasi vartioida vastustajat tähtipelaajat tehottomiksi. Vuoden 1967 MM-kisoissa Suomi järjesti Bubnikin johdolla suuren sensaation kaatamalla Tshekkoslovakian 3–1. – Oli sykähdyttävä tunne, kun vihdoin yksi lajin suurista kaatui. Syötin siinä pelissä kaksi Juhani Wahlstenin viimeistelemää maalia. Bubnik laati meille semmoisen taktiikan, jossa panimme keskialueen kokonaan tukkoon. Nykyään sitä kai kutsuttaisiin trapiksi. Tshekki ei päässyt siitä millään läpi ja turhautui. Reunamäellä oli ottelussa erityinen tehtävä. Hän piti pimennossa vastustajan nuoren supertähden Vaclav Nedomanskyn . – Kerran hän taisi päästä laukomaan ja silloinkin ohi! Ennen Grenoblen olympiakisoja 1968 Bubnik lupasi, että Suomi kaataa taas jonkun isoista kiekkomaista. Niin kävikin, kun Suomi nujersi Kanadan 5–2-lukemin. – Bubnik oli melkoinen persoona. Hän oli aika veijari siviilipuolella, mutta hyvä valmentaja. Huoltaja Matias Heleniuksen kanssa hän teki kaikenlaista bisnestä, joskus jopa pelipäivinä ennen otteluiden alkua. Kolme vuotta sitten 88 vuoden iässä kuollut Bubnik eli erikoisen elämän. Hän voitti maailmanmestaruuden 1949, mutta vuotta myöhemmin hänen pelaajauransa päättyi. Tshekkoslovakian maajoukkueen pelaajia pidätettiin epäiltynä loikkaamisesta länteen. Bubnik oli yksi heistä, ja hänet tuomittiin 14 vuodeksi vankilaan ja kaivostyöhön. Viisi vuotta myöhemmin Bubnik armahdettiin. Hän opiskeli ja ryhtyi valmentajaksi. Hokkarit naulaan 29-vuotiaana Reunamäen peliura päättyi kevättalvella 1969. – Siihen aikaan pelaajat lopettivat uransa aikaisin. Minäkin olin vasta 29, kun panin luistimet nurkkaan. Nykyäänhän siinä iässä vasta aletaan pelaamaan. Peliuran jälkeen Reunamäki valmensi Koo-Veetä ja Ilvestä ja nuorten maajoukkueita. Hän oli myös vuosikymmenen Jääkiekkoliiton liittohallituksessa. – Kun tuli 50 vuotta täyteen, sanoin että nyt riittää ja lopetin kaikki kiekkohommat. Tuli tunne, että olen tehnyt riittävästi töitä jääkiekon hyväksi Suomessa.