Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Sivistyssanoilla kikkailu viittaa keikarointiin – Eritoten poliitikkojen pitäisi karttaa sanoja, joita ainoastaan yhteiskunnan oppinein vähemmistö ymmärtää

Äärimmäisen selkeyden kieli on Aleksander Solzhenitsynin romaanin Ensimmäinen piiri sanastoa. Muuan kirjan henkilöistä korvaa jopa sanat insinööri ja metalli kotoperäisemmillä ilmauksilla. Kapitalismi on hänelle rahavaltaisuutta. Tunnen tätä romaanihenkilöä kohtaan myötätuntoa. Vierasperäisten sanojen runsas käyttö viittaa keikarointiin ja siihen, että asiantuntemattomuutta peitellään oudoilla sanoilla. Jopa tieteellisessä tekstissä vierassanat voisi hyvin usein korvata suomenkielisillä ilmaisuilla. Oma Pentti Saarikoskea käsitellyt väitöskirjani liikkui kirjallisuustieteen ja uskonnonfilosofian rajoilla. Siinä oli vain kaksi vierasta sanaa, joilta en voinut välttyä. Alluusio ja intertekstuaalisuus eivät olleet korvattavissa. Eritoten poliitikkojen pitäisi karttaa sanoja, joita ainoastaan yhteiskunnan oppinein vähemmistö ymmärtää. Kansanedustajan on edustettava kansanvaltaa. Vain pienen piirin tuntemat käsitteet nakertavat demokraattista yhteiskuntaa. Narratiivi on tuore esimerkki muodiksi kasvaneesta kikkailusta. Iät ajat on selvitty sanalla kertomus, mutta nyt narratiivia hoetaan vähän kaikkialla. Tuskinpa sanan käytölle on lopulta muuta syytä kuin se, että se tuntuu paljon hienommalta kuin kaikkien ihmisten osaama kertomus. Narratiivin lausuminen kohottaa käyttäjänsä kummasti parempiin piireihin. Pitkään muodissa pysynyt sana on ollut postmoderni. Ottaakseni selvää tästä monitulkintaisesta käsitteestä luin siihen liittyvää artikkelikokoelmaa, kunnes ymmärsin jättää kirjan kesken. Paljon viisaampaa on käyttää elämäänsä vaikkapa Tšehovin novelleihin. Tajusin, että saatoin edelleenkin käsittää postmodernin omalla tamperelaisella tavallani, koska keskellä kaupunkia jököttää postmodernismin tyylipuhdas ilmentymä, hotelli Torni. Sehän on arkkitehtuuriltaan sekava, ruma ja ikuisesti keskeneräinen. Kaikkein sietämättömimpiä sanoja on diskurssi. Minulle se on pakollista U-käännöstä tarkoittava liikennemerkki. Sen nähdessäni lopetan lukemisen, koska kirjoittaja tuskin ymmärtää kirjoittamaansa, vaikka haluaa vaikuttaa viisaalta. Maailmassa on paljon kirjoja, ja elämä on lyhyt. Siksi aikaansa ei pidä tuhlata turhanpäiväisyyksiin eikä tekoviisauteen. Lukiovuosina testasimme parin kaverini kanssa, perehtyivätkö opettajat oikeasti meidän esseemuotoisiin koevastauksiimme. Testisanaksi keksimme ergenaation. Varmistimme sanakirjoista, ettei se tarkoittanut yhtään mitään. Käytin sitä ainakin lauseessa: "Tämä ilmiö/asia aiheuttaa ergenaatioita." Historian kokeessa se ei tuottanut reaktioita, kun taas psykologian opettaja veti sen alle aaltoviivaa. Hän olikin viisas ihminen. Kirjoittaja on Pirkkalan seurakunnan kappalainen. "Diskurssi-sanan nähdessäni lopetan lukemisen, koska kirjoittaja tuskin ymmärtää kirjoittamaansa, vaikka haluaa vaikuttaa viisaalta."