Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Huomaatko olevasi joka aamu samalla paikalla bussissa ja käyttäväsi hissiä, vaikka ei pitänyt? Syyllinen on aivojesi autopilotti, jonka ansiosta arki sujuu rutiinilla

Oman autopilottinsa tunnistaa parhaiten silloin, kun se pettää. Kun töissä huomaa unohtaneensa deodorantin ja on vähän ällistynyt siitä, että niin huippuunsa hiottu rutiini kuin aamutoimet voi mennä rikki. (Ja sitten miettii loppupäivän, että kuinkahan laajaksi sosiaalinen ympyrä päivän aikana kasvaa. Ei siis henkilömäärältään vaan halkaisijaltaan.) Charles Duhiggin vuonna 2012 ilmestyneessä kirjassa Tapojen voima viitataan Duken yliopiston tutkimukseen, jonka mukaan 40 prosenttia ihmisen päivittäin suorittamista toimista ei perustu päätöksiin vaan tapoihin. Kun Suomessa lokakuun pimeydessä kiertää töiden, ruokakaupan ja kodin kehää, tuntuu siltä, että 40 prosenttia saattaa olla alakanttiin. Autopilotilla tässä pääasiassa taidetaan lentää. Toisaalta, mikäpä siinä. Jos kaupasta tuli tälläkin kertaa mukaan makaronilaatikkoainekset, vaikka piti tehdä mitä tahansa muuta, ei se kovin vaarallista ole. Eikä sekään, että bussissa tai parkkihallissa valitsee joka aamu saman paikan. Vaarallista tai ainakin ärsyttävää on se, että nämä tottumukset estävät muutoksen: säännöllisen liikunnan aloittamisen, ruokailutapojen muuttamisen terveellisemmiksi, varhaisemman nukkumaanmenon. Esimerkiksi hissin vaihtamisen portaisiin ei pitäisi olla kovin monimutkaista. Mutta oletko vaihtanut? En minäkään. Ajattelen sitä kyllä silloin tällöin, mutta en yleensä sinä hetkenä, kun kävelen hissiin. Ei portaiden kipuaminen itse asiassa niin vaivalloista ole, vaan se, että pitäisi ottaa autopilotti pois päältä ja tehdä toisin kuin ennen. Tulla ajatelleeksi asiaa juuri oikealla hetkellä. Kirjassaan Duhigg kuvailee, että tapojen kehä voidaan jakaa osiin, joita ovat ärsyke, rutiini ja palkinto. Kun ne yhdistetään ja muodostetaan tarve, joka ylläpitää kehämäistä toimintaa, on syntynyt tapa. Nämä osat tuntemalla ja oivaltamalla, miten jokin tapa toimii, käyttäytymistään on mahdollista muuttaa. Duhigg muistuttaa, että ilman tapojen kehää aivomme lamaantuisivat yksityiskohtien puristuksessa. “Pysähdyitkö aamulla miettimään, kumman kengän laittaisit jalkaasi ensin”, Duhigg kysyy. Tapoja tarvitaan, jotta kaikkia arkisia pikkuasioita ei tarvitse erikseen pohtia. Arki rullaa sujuvammin, ja aivot voivat keskittyä tärkeämpiin asioihin. Jos sitten haluaa muuttaa jotain, voi esimerkiksi jollain sopivalla ärsykkeellä kokeilla ottaa autopilotin hetkeksi pois päältä. Mitä jos puhelin muistuttaisi lounasaikaan ja työajan loppuessa niistä portaista? Tai lenkkivaatteet odottaisivat kotona sängyn päällä? Palkintohan liikkumisesta tulee ihan itsestään – vai oletko joskus tullut lenkiltä ja ajatellut, että eipä olisi kannattanut mennä? Mikä parasta, kun riittävän säännöllisesti ja kauan tekee uudella tavalla, portaista ja lenkistä tulee tapa, eikä niitä tarvitse enää erikseen ajatella. Autopilotti oppii.