Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Syitä sysissä ja sepissä, mutta Kalle Kaskisen jatko TPS:n ruorissa olisi jo yllätys

Kuusi häviötä putkeen maalierolla 7–20. Kotona ei pisteen pistettä ja viiden pelin maalit 7–21. Ei uskoisi, ellei tietäisi, että tässä puhutaan Turun Palloseurasta – perinteistään ylpeästä 11 mestaruuden suomalaisesta suurseurasta. Tuoreimman tappionsa TPS kärsi tiistaina KooKoolle maalein 1–4. Turkulaisten pelin koko kuva tiivistyi toisen erän alussa tilanteeseen, jossa pakkipari Henrik Larsson – Joe Piskula yritti avata hyökkäystä. Ensin he törmäsivät keskellä omaa puolustusaluetta toisiinsa, sitten Larsson syötti kiekon Piskulan jalkoihin sillä seurauksella, että amerikkalainen menetti tasapainonsa. Jo viidennen peräkkäisen voittonsa ottaneen KooKoon Vilmos Gallo nappasi ilmaisen irtokiekon ja syötti Erik Karlssonille , joka sai vapaasti viimeistellä voittomaalin. Tätäkin tupelointia huolestuttavampi merkki TPS:n kannalta oli kolmannen erän ”kirivaihe”. Isännät hakivat kavennusta kahden maalin takaa-ajoasemassa, mutta eivät saaneet luotua minkäänlaista hyökkäysalueen painetta – kunnon maalipaikoista puhumattakaan. Viisikot olivat KooKoon tiiviin keskialueen puolustuksen pihdeissä täysin neuvottomia. Pelaajien kehonkieli oli väkinäistä ja väsynyttä. Lopulta Gallon tyhjiin tekemä osuma sinetöi kolmen maalin vierasvoiton. TPS ei ole tuoreimman, vuonna 2010 voittamansa mestaruuden jälkeen saavuttanut yhtään mitalia. Nykyisen päävalmentajan Kalle Kaskisen aikana menestyskäyrä on laskenut kuin lehmän häntä. Kahden ensimmäisen kauden loppusijoitukset olivat neljäs ja kuudes – ja nyt joukkue miehittää sijaa 15 eikä pelissä näy merkkejä paremmasta. Vaikeudet eivät suinkaan ole yksin Kaskisen syytä, mutta päävalmentaja vastaa joukkueen peliesityksestä ja hänen eväänsä kelkan kääntämiseen näyttävät loppuneen. TPS:n ohjelma jatkuu tiiviinä. Se kohtaa perjantaina rasittavan matkan päässä Vaasassa Sportin ja isännöi heti jumbofinaalin jälkeen lauantaina Pelicansia. Näissä olosuhteissa olisi jopa yllättävää, mikäli Kaskinen vielä näissä otteluissa olisi TPS:n penkin takana. Viime kaudella Ässät ja JYP viivyttelivät valmentajan vaihtamisessa liian pitkään (Ässät 4.11. ja JYP 14.1. saakka) ja joukkueiden ryhdistäytymisestä huolimatta niiden kaudet olivat jo käytännössä pilalla. Läheskään aina vaihtaminen ei tuota toivottua tulosta vaan korkeintaan hetkellisen piristymisen, mutta Tepsille jo se tekisi nyt terää. Ainakin sillä olisi vielä aikaa korjata kurssinsa ja pelastaa, mitä pelastettavissa on. Paljon riippuu tietysti myös siitä, minkä tasoinen uusi valmentaja astuu puikkoihin. Ilveksestä syyskuussa potkaistu, Ässät ja Nuoret Leijonat mestariksi luotsannut ja peliurallaan Tepsiä edustanut Karri Kivi olisi vapaana. Mikäli TPS päätyy erottamaan Kaskisen, on paradoksaalista, että päätöstä olisi tekemässä urheilutoimenjohtajan tehtävässään vähemmän mairittelevasti onnistunut Antero Niittymäki . TPS:n pelaajabudjetti 2,4 miljoonaa euroa on Liigan viidenneksi suurin, mutta turkulaisen valmentajalegendan Hannu Jortikan sanoin on todettava, että ”se ei ole Suomessa kärkipään joukkue – se vaan on fakta”. Päävalmentajan osana on usein joutua monista syistä johtuvien ongelmien maksumieheksi. Se kohtalo uhkaa nyt Kaskista Turussa. TPS:n imago on viime vuosina rakentunut paljolti taloudellisten tappioiden ja hupenevien yleisömäärien kautta. Viiden viime tilikauden aikana HC TPS Turku Oy on tehnyt yhteensä lähes kahdeksan miljoonan euron tappiot. Osasyy on ollut investoinneissa, mutta suuruusluokka kertoo myös heikosta johtamisesta. Ilman TPS:n hallituksessa istuvien Supercellin Ilkka Paanasen ja Mikko Kodisojan rahoja seuran tilanne näyttäisi vieläkin karummalta. Se näyttäisi yhtä karulta kuin Gatorade Centerin tyhjyyttään kumisseet lehterit eilen, kun turkulainen urheiluväki hurrasi Kupittaalla Huuhkajille.