Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Oppilaat kysyvät, koska mennään uudelleen teatteriin? Kunpa tietäisin vastauksen

Meillä on oppilaiden kanssa aina tosi kivaa, kun alamme puuhata teatteri- tai leffareissua. Ensiksi mietimme, onko tällä kertaa leffa- vai teatterifiilis. Yleensä päädymme teatteriin, leffassa jokainen käy muutenkin. Tutustumme eri teattereiden ohjelmistoihin ja mietimme, haluammeko me jännittää, olla hempeitä vai kokea jotakin syvällistä. Musikaalit rajaamme aina pois, koska ne ovat liian kalliita. Kun olemme seuloneet kiinnostavimmat esitykset, äänestämme, minkä niistä valitsemme. Ihmettelen aina, miten jouhevasti pääsemme yhteisymmärrykseen. Joku aina antaa periksi ja luopuu omasta ykkösvaihtoehdostaan. Kaikilla on tahtotila löytää esitys, johon mahdollisimman moni lähtisi mukaan. Koulun ulkopuolinen yhdessäolo luo tärkeää yhteishenkeä. Kun päätös on tehty, kartoitamme aikataulua: juttelemme, miten kenenkin harrastukset ja menot lähiviikkoina menevät ja sitten lyömme lukkoon päivämäärän. On kiva kuulla, mitä kaikkea kullakin on elämässä meneillään ja hienoa joka kerta havaita, että yhteiselle menolle halutaan raivata aikaa. Minä toimin porukan sihteerinä: tilaan liput, kerään rahat ja lunastan liput. Jos jollakin ei ole valmiutta ostaa lippua, oppilaskunta tai joku muu taho on aina sponsoroinut. Jotkut pukeutuvat teatteriin juhlavasti, suurin osa on rennosti arkivaatteissa, osa tilaa väliaikatarjoilun itselleen ja kavereille. Tärkeintä on hyvä tunnelma. Joskus joku ottaa mukaan popcorneja ja limskaa mutta hän oppii, että ne eivät kuulu teatteriin. Yllättävän moni ei ole koskaan käynyt teatterissa, siksi käytösetikettiä harjoitellaan. Olen vienyt oppilaita teatteriin koko opettajaurani ajan. On suorastaan ihme, että milloinkaan oppilaani eivät ole käyttäytyneet huonosti. He ovat olleet loistavaa teatteriseuraa. Kun juttelemme jälkikäteen esityksestä, ilmassa lentelee rakentavia ajatuksia, monenlaisia vastauksia mitä erilaisimpiin kysymyksiin. On palkitsevaa nähdä, miten teatteri saa nuoret tuntemaan ja ajattelemaan. Kun viimeksi vein yläkoululaiseni teatteriin, palaute oli suorastaan hämmentävää. Vanhemmat kiittelivät. Eräs äiti sanoi, että murrosikäinen ei ole halukas lähtemään vanhempien kanssa teatteriin mutta kavereiden kanssa kyllä. Yksi huoltaja kertoi, että teatterista kotiutui säihkyväsilmäinen tyttö. Yksi poika halusi mennä vanhempien kanssa katsomaan näkemämme esityksen uudestaan. Kun lukukauden lopussa oppilaat antoivat palautteen äidinkielen tunneista, lähes jokaisessa noin sadassa palautteessa kiitettiin teatterireissusta. Ja kysyttiin, koska mennään uudestaan. Kunpa tietäisin vastauksen. Kirjoittaja on opettaja