Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Uusi Kalle Päätalo -kirja käsittelee yhtä paljon Päätaloa ja kirjailija Antti Heikkistä

Taivalkoskelais-tamperelaisen kirjailijan Kalle Päätalon syntymästä tulee marraskuussa kuluneeksi sata vuotta. Juhlavuoden kunniaksi Gummerus on paitsi julkaissut uudestaan valtavan tuotteliaan kirjailijan esikoisromaanin, myös kaksi Päätalon teoksia käsittelevää tietokirjaa. Niistä jälkimmäinen on kirjailija-toimittaja Antti Heikkisen kirjoittama Kallio-Poika , jossa hän peilaa omaa lukijuuttaan ja kirjailijuuttaan Päätalon elämään. Heikkinen on itse kotoisin Nilsiältä Pohjois-Savosta ja on lukenut Päätaloa ahkerasti lapsesta lähtien. Teoksessa hän pohtii, mitä Päätalon teokset ovat antaneet hänelle ihmisenä ja kirjailijana. Pohdinta lomittuu Päätalon elämän kertaamisen kanssa. Antaako elämäkerta uutta? Omasta elämästään 26-osaisen Iijoki -sarjan kirjoittaneesta Päätalosta on vaikeaa keksiä enää uusia faktoja esiteltäväksi. Sen vuoksi elämäkertaan keskittyvä teos ei tuo oikein mitään uutta lukijalle, joka Päätalonsa jo tuntee. Sen sijaan jos Päätalon elämä ja teokset ovat vieraita mutta Heikkisen kirjoitustyyli miellyttää, kirjasta voi saada hyvinkin paljon irti. Tuoreutta on ilmeisesti haluttu tuoda Heikkisen tulkinnalla ja omaan elämään peilaamisella. En kuitenkaan voi välttää pohtimasta, miksi minun pitäisi olla kiinnostunut juuri Heikkisen elämästä ja siitä, miten Päätalo on häneen vaikuttanut. Kieltämättä Heikkisen kokemus on laajennettavissa koskemaan muitakin Päätalon lukijoita. Se lienee tarkoituskin. Käsittämättömän myyty ja luettu kirjailija on lukijapostinkin perusteella vaikuttanut satojen ihmisten elämään ja ratkaisuihin. Heikkiselle Päätalo on se kaikista tärkein kirjailija. Häntä Päätalo on auttanut ymmärtämään 1900-luvun alun sukupolvien elämää ja ajatusmaailmaa, mistä itsekin annan Päätalolle varauksettomat kiitokset. Olisiko tämän ajatuksen tuomiseen kuitenkin riittänyt pienempikin mölläri tai jopa essee? Kirjan määrittelykin tuottaa vaikeuksia. Kaunokirjallinen romaani se ei ole, eikä varsinainen elämäkertakaan, Heikkisen tai Päätalon. Lähimpänä lienee jonkinlainen esseeteos. Tilausta tuoreelle Päätalo tarvitsee tuoreita, tarkkanäköisiä tulkitsijoita, sen verran sementoitunut hänen hahmonsa jo on. Tehtävässä onnistuu Heikkistä paremmin Karoliina Timonen , jonka kesällä ilmestynyt teos Kirjeitä Iijoelle käsitteli Päätalon kirjojen naisia kirjeromaanin keinoin. Uutta Heikkisen kirjassa on sen käsittely, millainen merkitys Päätalolla on lukijoilleen ollut. Sitä on sivuttu aiemmissakin elämäkerroissa, ja loppujen lopuksi jää kysymys, onko yhden ihmisen näkökulma koko kirjan arvoinen asia. Toisaalta, Kallen itsensä näkökulma oli 26 kirjan arvoinen asia. ☆☆☆ Kirja. Gummerus, 332 sivua.