Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Maalaisidyllinsä menettävä Hannele Wallenius-Sandelin: ”On todella ikävää, suorastaan kauhistuttavaa, miten täällä käy”

Olemme nyt pienen ihmisen asialla. Kun kerroimme Hervannan vanhan metsän hakkuista, heti samana päivänä Hannele Wallenius-Sandelin soitti, sillä häneltä ja hänen mieheltään on menossa maalaisidylli Anniston kylässä. Tietä levennetään kävelytien lisäämisen vuoksi heidän talonsa kohdalla, niin että se viistää hallin kulmaa. Annistossa on toistakymmentä naapuria. Sinne on muutettu muun muassa luonnonläheisyyden vuoksi. – On todella ikävää, suorastaan kauhistuttavaa, miten täällä käy. Meiltä menee lähimetsä, tie tulee aivan nurkalle ja kaikki tämä myllerrys. Miehelläni on pieni yritys, joka työllistää yhden nuoren. Hänellä on erilaisia koneita. Nyt on suuri kysymysmerkki, miten konehallista ylipäätään pääsee ulos. Hannele Wallenius-Sandelin ja hänen miehensä Pekka Sandelin ovat asuneet Anniston kylässä vuodesta 1985. Heillä on mahtavan kokoinen hirsitalo, joka on tehty 1970-luvulla. Rakennus on ennen ollut leipomo. – Minä mietin ja kyseenalaistan tässä monta asiaa. Kuinka voidaan kaataa puita lintujen pesintäaikaan, eikö se olisi pitänyt tehdä talvella tai loppukesästä. Päättäjät eivät tunnu meidän mielipidettämme kysyvän. Ilmestyy vaan oranssit kepit meidän maillemme. Liito-oravat ovat pulassa Hannele Wallenius-Sandelin vaalii omassa pihapiirissä pikkukanalaa ja kotikissaa. Lintujen lisäksi hän miettii muutoksessa metsän eläinten kohtaloa. Tuttuja ovat peurat ja hirvet, susistakin on kuullut puhetta. – Tästä lähtee puusto aivan luonnonsuojelualueen vierestä. Minne ne lepakot sitten menevät. Tämä on niiden suojelualuetta. Annisto on osa Hervannanmaata. Aluetta symboloi nimitys liito-oravan ja metsälehmuksen kylä. Nyt kuitenkin sen osan päälle on tulossa kerrostaloja. Hervannanmaan kylänosia ovat Anniston–Koipijärven yhteisö, Hervantajärven ympäristön rantojen kylä- ja loma-asutus sekä Morikan–Merunjärven raitti- ja ranta-asutus Koivuviitaan asti. – Meiltä on matkaa Koipijärven rantaan 60 metriä. Alueella asuu runsaasti eläimiä ja tienoolla on sellaista luonnon omaleimaisuutta, mitä ei muualla ole. Metsä on vanhaa ja puut ovat isoja. – Karhuhavainnon teki naapuri, joka siitä oikein soitti meille. Hän näki sen Koipijärven lähellä. Minä olen kuullut suden ulvontaa ja siitä ei ole monta vuotta, kun näin laihan yksilön. Mieheni sanoi, että koira se on ollut, mutta kyllä minä koiran erotan, sanoo Hannele Wallenius-Sandelin. Alueelta on Tampereen keskustaan 7 kilometriä, Lempäälän keskustaan 14 kilometriä, Hervannan keskustaan 3 kilometriä, Sääksjärven keskustaan 4 kilometriä ja Kuljuun 5 kilometriä. Annistossa on eletty omassa rauhassa pitkän aikaa. Aamulehden valokuvaaja Jukka Ritola kävi ottamassa tämän jutun kuvat viime viikon tiistaina. Hannele Wallenius-Sandelin oli sinä aamuna järkyttynyt, kun tie heidän kohdallaan oli osan päivää poikki. – Meillä on ollut vielä saareke, mutta nyt rakentamisen myllerrys tulee meidän ihollemme asti. Kyllä minä sen ymmärrän, että pitää rakentaa tiiviisti ja lisätä asutusta. Sitä sen sijaan en ymmärrä, miksi leveät kävelytiet tehdään meidän pikkukylämme raitteja leventäen. Tässä on yksi talo, jonka kohdalle baana tulee aivan ikkunan alle. Pölyäminen on mahdotonta – Meiltä on kilometri Tampereen rajalle. Postinumeromme on Vuoreksen kanssa sama. Tämä tie oli ennen vanha Hervannan tie, jota kulki raskas liikenne ennen kuin saatiin Ruskontie. Nyt tästä tehdään leveää valtaväylää. Minusta se ei sovi yhtään tähän maisemaan. – Kaikenlaista on sattunut tässä rakentamisen tiimellyksessä. Kaivinkone on katkaissut meiltä sähköt kaksi kertaa. Pöly on ollut aivan julmettu. Kun meillä on hirsitalo, niin voitte vaan kuvitella, mikä pulma pöly on. Annistossa on rakennettu kahteen otteeseen. Ensimmäinen vaihe tehtiin viime vuonna ja toista osaa nyt. Ennen Anniston tienoo oli täyttä maaseutua. Sinnekin on rakennettu uusia taloja ja on lohkottu tontteja. – Minä en ymmärrä tällaista hävitystä. Tämä on vastoin minun luontoarvojani. Suojapuiden kaataminen hirvittää minua. Lepakon suojelu on nyt heitetty romukoppaan. – Annistonkaari-niminen uusi väylä on meistä kauempana. Mihin ylipäätään meidän "kyläläisten" kesken tarvitaan näin leveää tietä, kuka sitä käyttää. On siitä ennen aikaan mahtunut raskas liikennekin, Minulla on sellainen tunne, että me olemme nyt näkyvillä kuin "tarjottimella". Se on todella ikävä tunne, sanoo Hannele Wallenius-Sandelin.