Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Everstiluutnantti Kari Toivonen jäi eläkkeelle hieman yli 50-vuotiaana ja alkoi koti-isäksi – ”Työelämä kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu”

Kun Kari Toivonen , 54, tulee avaamaan ulko-ovea, ei ensimmäisenä tule mieleen, että eläkeläistä tässä kätellään. Miestä naurattaa, kun leukailemme eläkeläisten bingokiireistä. Bingoon Toivonen ei ilmeisesti ole vielä ehtinyt, vaikka irtiotosta on jo puolitoista vuotta. Hän jäi eläkkeelle Kriisinhallintakeskuksen apulaisjohtajan tehtävistä Porin prikaatista Säkylästä kesäkuussa 2018. – Se oli myös ensimmäinen päivämäärä, jolloin eläköityminen oli mahdollista, sillä olisin voinut jatkaa 55-vuotiaaksi, muistelee Toivonen. Mies viihtyi Puolustusvoimissa ja kertoo olleensa hyvin työorientoitunut, ehkä liikaakin. – Menin mielelläni töihin. Halusin kuitenkin lähteä heti, kun se oli mahdollista. Miestä nimittäin kiinnosti arki. Kuudesta lapsesta kolme vielä kotona Arki olikin Kari Toivosen elämässä varsin mielenkiintoisessa vaiheessa. Kuudesta lapsesta kolme oli vielä kotona. Se ei ole eläköityvälle tyypillinen tilanne. Kuuden lapsen isä oli työnsä vuoksi ollut paljon pois kotoa. Poissaolo oli välillä myös henkistä. Nyt hän saisi toisen mahdollisuuden. Toivonen päätti ruveta koti-isäksi. Vaikka mies oli pohtinut eläköitymistä useamman vuoden, muutos oli suurempi kuin hän osasi kuvitellakaan. – Kun upseerin työelämä päättyy, se loppuu kuin seinään. Sähköasentaja voi asentaa sähköjä ja pappi kastaa, mutta upseeri ei voi harjoittaa ammattiaan. Sosiaaliyhteisö lähtee alta, työkaverit jäävät puomin toiselle puolelle. Yhtäkkiä olikin hiljainen ja tyhjä koti Puolustusvoimissa työskentelevät ovat tottuneet siihen, että päivässä on rytmi. Tietyt rutiinit toistuvat. – Yhtäkkiä oletkin kotona, jossa ei ole ketään ennen kuin lapset tulevat koulusta. Siirryt täydestä vauhdista täyteen hiljaisuuteen. Toivonen hauskuttaa meitä kertomalla esimerkkejä uudesta aikataulusta. – Menet kauppaan aivan eri aikaan kuin ennen. Siellä näet ihmisiä, joita et ole ennen nähnyt. He ovat eläkeläisiä, se viiteryhmä, johon nyt kuulut. Oman haasteensa uuden rytmin luomiseen toi sekin, että Toivonen on perheen ainoa eläkeläinen. Vaimo Virpi Toivonen työskentelee edelleen terveyskeskuslääkärinä. Everstiluutnantti evp. joutui siis miettimään senkin, miten hänen on uusi rytminsä sopii muille perheenjäsenille. Armeijamainen ryhti arkeen Toivonen puhuu paljon kahdesta asiasta. Toinen niistä on arki, toinen priorisointi. Aloitetaan arjesta. Toivonen on ottanut kontollensa arjen pyörittämisen. Hänestä ei ole kohtuullista odottaa, että vaimo töiden jälkeen roudaa ruokakassit kotiin ja tarttuu sitten kauhaan. Mies naurahtaa, että on luonut päivään armeijamaisen ryhdin. Nimenomaan myönteisessä mielessä. Se rauhoittaa pelikenttää. – Käytännössä velvoitan pojat syömään puuroa ennen kuin he lähtevät kouluun. Kun pojat tulevat koulusta, he kysyvät, mitä tänään on ruuaksi. Minä vastaan. He tietävät, että olen täällä, jos he tarvitsevat jotain. Se luo perusturvaa. Emeritusarkkipiispa Kari Mäkinen on kertonut haastatteluissa harrastavansa arkiruokaa. Se on tehnyt Toivoseen vaikutuksen. Siinä tiivistyy arjen kauneus. – Tyrmäävä ajatus. Arkiruoka, mikä hieno käsite. Minä teen yksinkertaisen ihmisen yksikertaista arkiruokaa ja pojat syövät sitä. Työ ajaa kaiken muun ohi Priorisointi, sen Toivonen oppi kantapään kautta. Tavallaan oppiminen jatkuu edelleenkin, sillä Toivoset ovat tehneet avioliittotyötä jo 17 vuotta. Kaikki lähti omista parisuhdevaikeuksista. – Menimme viikon kestävälle avioliittoleirille ja jäimme täydellisesti koukkuun. Leiri vaikutti kaikkeen, perhe-elämään, työhön ja asioiden priorisointiin. Vetäessään Parempi avioliitto -järjestön ryhmiä pariskunta näkee suomalaisen avioliiton kipupisteet. – Työelämä kiinnostaa ihmisiä enemmän kuin mikään muu. Sille uhrataan yksityiselämä ja lasten huomioon ottaminen. Hän on sitä mieltä, etteivät ihmiset halua pahaa toisilleen, he vain yksinkertaisesti uupuvat. – Paha olo syljetään toisen päälle. Ajaudutaan tilanteeseen, jossa keskusteluyhteys katkeaa ja suhde väsähtää. Arvokas työ oikeutti sivuuttamaan perheen Toivonen kertoo rehellisesti ajasta, jolloin työnarkomania vaani oven takana. – Oma suhtautumiseni työhön oli sellainen, etten vaivautunut ilmoittamaan, jos jäin ylitöihin. Olin sitä mieltä, että kun teen arvokasta työtä, teen sitä juuri niin kauan kuin tarvitsee. En ajatellut yhtään, miltä tämä toisesta tuntui. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, minkä puolesta haluaa tehdä työtä. Samat ihmiset, jotka jaksavat leipätyössään kamppailla löytääkseen ratkaisuja, ovat siviilielämässä täysin uupuneita. Työnarkomania ei nakerra pelkästään työnarkomaania itseään. Toivonen ottaa esimerkiksi lähijohtamisen. Sitä hän on itsekin tehnyt. – Yksi työnarkomaani saattaa kuormittaa koko organisaation ruvelle. Jos työelämässä olisi malttia ja pitkäjännitteisyyttä, tulos olisi parempaa. Tekemällä vähemmän voitaisiin saavuttaa enemmän. Tasa-arvotunteja rauhanturvaajille Yksi, mutta sitäkin tärkeämpi säie liittää Toivosen vielä Porin prikaatiin Säkylään. Hän käy pitämässä rauhanturvaajiksi lähteville pakollisia tasa-arvo- ja yhdenvertaisuustunteja. Koulutus perustuu YK:n päätöslauselmaan 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus". Päätöslauselman tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa. Lauselmassa naisia ja tyttöjä ei nähdä pelkästään uhreiksi, vaan myös aktiivisiksi toimijoiksi. Toimijoiksi, joilla on oikeus osallistua rauhanrakennukseen ja konfliktien ehkäisyyn. – Yksi kehittämistavoite on naisten määrän lisääminen kriisinhallintatehtävissä. Meillä rauhanturvaajiksi lähtevistä naisia on vain 4 prosenttia. Toivonen sanoo napakasti, että kaikille lähtijöille pitää olla selvää, mihin Suomi on kansainvälisesti sitoutunut. – Joukkojen täytyy olla eettisesti ryhdikkäitä. Se tarkoittaa esimerkiksi suhtautumista vähemmistöihin, alkoholinkäyttöön tai prostituutioon. Taiteilijan urakin veti puoleensa Toivosen perheen kodissa Eurassa oli ennen kauppa. Talo on vuodelta 1905 ja sitä on sisustettu tuon ajan tyylin mukaan. Seinillä on muotokuvia Virpi-vaimosta ja lapsista. Taulut ovat Toivosen maalaamia. Nuori mies pyrki lukion jälkeen Taideteolliseen korkeakouluun. Ovet eivät auenneet ja pyrkiminenkin jäi yhteen kertaan. – Olen kuvantekijä ja piirtäjä. Se on eri asia kuin olla taiteilija. Mulla ei ole taiteilijan sielua. Hän naurahtaakin, että "johkaantuminen" Puolustusvoimiin oli ihan hyvä asia. – Moni pitää Puolustusvoimia suljettuna ja yksiniittisenä yhteisönä. Mutta sitä se ei ole alkuunkaan. Puolustusvoimissa on monenlaisia ammatteja, joissa voi toteuttaa itseään. Soittoa ja laulua Yhden Toivosten salimaisen huoneen seinustalla on nuottiteline ja kitaroita. Jos emme olisi paikalla, Toivonen varmaan soittelisi vähintään muutaman tunnin rupeaman. Miehen nuoruus oli rockabilly-aikaa. Toivonen kävi kitaratunneilla jo edesmenneen, mutta ikimuistoisen porilaismuusikon Erkki Salosen luona. Vuonna 2002 Toivonen laittoi ilmoituksen paikallislehteen. – Ilmoituksessa luki, että haetaan aikuista soittoseuraa. Vaimo yllättyi. Sanoi, että täällä on sellainen ilmoitus, jossa on sinun puhelinnumerosi. Kyliltä löytyi soolokitaristi Mika Järvinen , naapurin naapurista rumpali-laulaja Ari Nurmi ja Agrimarketista basisti Jouni Ojala . Syntyi viihdeorkesteri Ihme. Ihme on sittemmin jäänyt taka-alalle. Soittaminen jatkuu, mutta vakinaista kokoonpanoa ei ole. Nykyään Toivonen säestää tai tekee trubaduurikeikkoja. – Lisäksi käyn rouvan kanssa laulamassa Säkylässä Ilo&valo -kuorossa. Eläkeläisenäkin on kiusaus tehdä liikaa Koti-isyys, opetus Porin prikaatissa, maalaaminen, musiikki, avioliittoleirit. Onko tässä nyt sellainen vaaraa, että Toivonen ajautuu eläkeläisenäkin tekemään liikaa? – On. Mutta meillä on vaimon kanssa yhteinen sähköinen kalenteri. Varasin sieltä tälle keväälle myös sellaisia päiviä, joille en sovi mitään. Onko Toivoselle koskaan tullut kiusaus heittäytyä tekemään vain sitä, mitä haluaa? – Ei ole. Ajatus siitä, ettei ole mitään vastuuta, ei varmaan edes sovi mulle. Entä siviilielämän tarjoamat työllistymismahdollisuudet? Ainakaan takavuosina ei ollut mitenkään outoa, että alle 50-vuotiaana Puolustusvoimista eläköitynyt jatkoi johtotehtävissä esimerkiksi pankinjohtajana. Miettiikö Toivonen koskaan, millaista olisi istahtaa mahonkipöydän taakse? – Ei ole käynyt mielessäkään. Yleisjohtajuudella ei ole tänä päivänä enää mitään käyttöä. Nykyään kaikki ovat erikoistuneita ammattilaisia. – Uusi elämänrytmi olisi varmaan ollut helpoin luoda niin, että olisi hakeutunut työelämään. Virkamiehenä tiesin aina, mitä viikolla teen. Mutta en halunnut lähteä siihen, halusin pysyä kotona. Ruumiilliseen työhön Taannoin Toivonen marssi Äänirasian Kalle Nordlingin puheille. Porilaisen ohjelma- ja tapahtumatoimiston toimitusjohtajaa kuvataan yrityksen sivuilla Sauronin pahaksi silmäksi, joka pyrkii pitämään yllä kuria ja järjestystä. – Sanoin, että voisin silloin tällöin tulla tänne tekemään ruumiillista työtä, muistelee Toivonen. Nordlingin ilme on varmasti ollut näkemisen arvoinen. Toivosta tilanne naurattaa vieläkin. – Ei kukaan enää kävele sisään, töitä kysytään nykyään netissä, työnhakija muistaa Nordlingin ihmetelleen. Niin kuitenkin kävi, että kaksi särmää järjestyksen miestä löysi toisensa. – Olen yrityksessä lähinnä tavarakantaja. Se on oikein sopiva rooli. On hienoa olla nuorten, osaavien kavereiden kanssa ja nähdä, miten isoja tapahtumia tehdään. Toivonen on mielissään siitäkin, ettei ole Äänirasian hommissa törmännyt minkäänlaiseen ikärasismiin. – Siihen en kuitenkaan eläkeläisenä lähde, että halpuuttaisin hintoja ja söisin muiden töitä. Jos joku opiskelija tarvitsee keikan, ottakoot sitten hänet.