Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

”Suden näkemisestä tulee onnellinen fiilis” – Susialueella elävä perhe tapaa petoeläimiä kotinsa lähellä jopa viikoittain

– Suden näkemisestä tulee aina onnellinen fiilis, sanovat Anna-Maria Lamminen ja Jussi Jaakkola . Heidän tilansa sijaitsee susialueella Kiskossa Varsinais-Suomessa. Perheeseen kuuluu neljä 13–20-vuotiasta lasta, jotka ovat vanhempiensa tavoin oppineet suhtautumaan susiin luontevasti. He eivät pelkää liikkua kotipaikkansa metsiköissä, joissa susia voi nähdä viikoittain. – Sutta suurempi vaara lapselle metsässä on se, että hän saa punkin jalkaansa, Jaakkola toteaa. Lamminen on kohdannut susia niin, että lähellä on ollut tilan hevosia, lampaita, koiria ja kissoja. Mitään paniikkia ei ole syntynyt puolin eikä toisin. – Ihmisillä on väärä kuva susista. Ne kaihtavat meitä, pariskunta sanoo. –  Susien kanssa oppi elämään, ja asianmukaisten petoaitojen rakentaminen on hyvä ratkaisu tilan eläinten suojaamiselle. Petoviha sitkeässä Tampereella sunnuntaina järjestetyssä keskustelussa muistutettiin jälleen kerran, että susi on käynyt ihmiseen kiinni Suomessa viimeksi vuonna 1881. Siitä huolimatta pelko ja petoviha pitävät sitkeästi pintansa. – Yksi syy on se, ettei suden biologiaa tunneta, totesi tilaisuudessa mukana ollut luontokartoittaja Sari Kantinkoski . – Kuvitellaan esimerkiksi, että jollekin alueelle asettunut lauma kasvaa nopeasti 50 suden suuruiseksi. Se ei tietenkään pidä paikkansa. Susien reviirit ovat Suomessa 700–1 000 neliökilometrin suuruisia, ja sudet voivat liikkua kymmeniä kilometrejä päivässä. Koko Suomen susi Suomen susikannan kolmas hoitosuunnitelma julkistetaan marraskuun alussa. Luonto-Liitto on ollut mukana maa- ja metsätalousministeriön asettamassa työryhmässä ja jättänyt oman lausuntonsa asiasta. Luonnoksessa on Luonto-Liiton mielestä monia suden kannalta positiivisia asioita, mutta samalla monia kannan elinvoimaisuuden kannalta keskeisiä asioita on jäänyt uupumaan. – Kaikkein olennaisinta on se, että tulisimme toimeen suden kanssa ja että se pysyisi elämään sudenelämää koko Suomessa, korostaa Luonto-Liiton järjestöpäällikkö Sami Säynevirta . Ei metsästykselle – Suden kannanhoidollista metsästystä ei pidä sallia. Erittäin uhanalaisen suden metsästäminen ei voi tulla kysymykseen, kun samalla tavoitteena on suden suotuisan suojelun tason saavuttaminen. Säynevirta toivoo asiallista susiuutisointia ja -keskustelua. Susi ansaitsee samanlaisen kohtelun osana Suomen luontoa kuin esimerkiksi karhu tai ilves. – Sutta ei voi määritellä uhkaa aiheuttavaksi eläimeksi näköhavainnon tai suden jälkien perusteella. Susi on utelias ja sosiaalinen eläin, ja sen reitti voi sivuuttaa toisinaan myös asutusta, hän muistuttaa. Lapissa huono tilanne Poronhoitoalueen susitilanne on ollut jo pitkään hälyttävän huono. –  Susi ei mahdu edelleenkään alueelle poroelinkeinon takia. Sudelle pitää antaa mahdollisuus elää ja päästä vaeltamaan myös Skandinaviaan poronhoitoalueen läpi, sillä Skandinavian susipopulaatio tarvitsee akuutisti geenivirtaa, Säynevirta korostaa. – Tähän kysymykseen on tärkeä löytää eri osapuolia mahdollisimman hyvin tyydyttävä kompromissi. Tuntuu, ettei asiaan uskalleta jostain syystä tarttua. Myös Ahvenanmaalle vaeltaneille susille on annettava mahdollisuus elää ja siirtyä Skandinaviaan. Luonto-Liiton kritiikissä tuodaan esiin myös muun muassa paljon puhutut metsästyskoiravahingot. – Metsästyskoirien suurin riski kuolla ei ole suden saaliiksi joutuminen. Huomattavasti merkittävämpi riski niille on päätyminen auton alle tai hukkuminen heikkoihin jäihin. Tätä harvemmin mainitaan metsästyskoiravahinkojen yhteydessä, Säynevirta sanoo.