Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kaduilla saa tarjoilla ja vessaan ei uskalla mennä, joten voi arvata mitä sitten tapahtuu

Mitä seuraa, kun oluen ja viinin tarjoilu ulkotiloissa sallitaan, mutta käynti sisätiloihin rajoitetaan? Helppo arvata, niin Suomessa kuin Italiassakin. Se tarkoittaa virtsaa sivukaduilla ja aamulla tuulen vietävänä muovisia tuoppeja. Onhan se toki pienempi paha kuin vessakäynnistä koitunut covid19-tartunta, mitä moni pelkää. Muistissa on, että virus säilyy pinnoilla pitkään ja tykkää sisätiloista. Siksi olutpissa on mukavampi ulkona – paitsi kadunvarren asukkaille. Näin tapahtuu kaikissa kaupungeissa. Myös lähikaupungissamme Firenzessä. Onneksi tässä asiassa Italia on tehokas yhteiskunta ja sotku on nopeasti siivottu. Silti tulee mieleen illan täysiä katuja katsoessaan, että koulut olivat suljettuna, mutta ahtailla kujilla nautitaan drinkkejä kylki kyljessä. Toki koulujen kesäloma alkoi viikko sitten, eli pari viikkoa myöhemmin kuin Suomessa, mutta ilman juhlia. Naapurillani on toinen asunto Elban saarella. Se on se sama suuri saari, jossa myös Napoleon vastentahtoisesti vietti aikaansa. Siellä oli tehty kuten kaikilla Italian uimarannoilla. Rantahiekka oli jaettu karsinoihin ja niihin sai varata esimerkiksi kahden tunnin auringonottoajan. Tämä on helppo organisoida, koska tuolipaikka on joka tapauksessa vuokrattava. Tuolittomilla rannoilla etäisyyden pito oli vaikeampaa ja rauhaisalla saarella todistettiin jo yksi nyrkkitappelu. Perheenisä hermostui, kun viereen tullut toinen auringonottoja ei suostunut siirtymään kauemmas. Majoitusliikkeet valmistautuvat avaamaan ovensa ja niissä ohjeet on otettu kirjaimellisesti. Täällä byrokratian maassa ei mikään muu olekaan mahdollista, mutta ongelma ovatkin asiakkaat. Altaalla saa olla vai kaksi perhettä, mutta mitä jos se kolmas vain tulee? Vielä Italia on ollut erikoisen säntillinen. Siinä kuin maskillinen on Suomessa ihme, niin Italiassa maskiton pistää silmään. Tosin se maski roikkuu usein nenän tai leuan alla. Muuten on hiljaista ja rauhallista. Ystävä Milanosta kertoi pari päivää sitten, että oopperatalo Scalan edessä oli viisi ihmistä ja Duomon luona parikymmentä. Ainoastaan iltapäivisin ravintoloissa ja niiden edessä on tungosta, sillä milanolaisten on saatava aperitiivinsä, eli ne yhdet töiden jälkeen. Sen perustellaan lisäävän luovuutta ja parantavan työyhteisön henkeä. Varovasti olen sanonut ystäville, että Italiaan voi tulla viimeistään syksyllä, jos virus ei villiinny. Syyskuu on kaikkialla Italiassa vielä lämmin kuukausi. Viruksen suunta selviää heinä- ja elokuussa, kun italialaiset alkavat tosissaan liikkua. Omilleni neuvon vielä välttämään Lombardiaa, eli Milanon ja Bergamon kenttiä. Finnair alkaa lentää Milanosta elokuussa, mutta olen kahden vaiheilla uskaltaako sinne mennä. Päivittäiset tartunnat ovat pysyneet vajaan kahdensadan ja jopa viidensadan välillä ja yhä isoin osa niistä raportoidaan pohjoisesta. Uutisten pääaihe on tällä hetkellä Euroopan unionin tuki. Se ei ole ihme, sillä monen toimeentulo on oikeasti vaarassa ja sen näkee ympärillään. Tutuistani puolet on menettänyt työnsä. He ovat pitsakokki, tarjoilija, rahanvaihtoyhtiön johtaja, myyjä ja monta majoitusliikkeissä työskennellyttä. Olen usein saanut vastata koko Suomen puolesta kysymykseen EU:n koronatuesta. Että ettekö siellä pohjoisessa halua auttaa etelää, joka kärsi koronasta enemmän. Näin varsinkin silloin, kun Suomi vastusti rahastoa. Nyt Suomi haluaa sen olevan enemmän lainaa kuin tukea. Moni luulee Suomea rikkaaksi maaksi. Italia on toki monessa statistiikassa niin sanotusti köyhempi kuin Suomi, mutta maamme varallisuus on epävarmaa ja muutaman vientialan varassa. Italia on kaikesta valtionvelastaan ja tempoilevasta hallinnostaan huolimatta maa, joka on luonnoltaan rikas ja jolla on monta menestyvää teollisuudenalaa. Tilastot ja omat silmäni kertovat, että täällä yhteiskunnan hyvinvointi on jakautunut epätasaisemmin kuin Suomessa. On enemmän kovapalkkaisia ja on enemmän köyhiä. Niiden varakkaiden edessä tulee kieltämättä tunne, että miksi meidän pitää maksaa tukea teille, vaikka eiväthän asiat niin yksinkertaisia ole. Mutta kun tulet joskus Italiaan, niin käy oma väittelysi. Kirjoittaja on Aamulehden entinen uutispäällikkö, joka nyt asuu Toscanassa.