Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Ajanviete Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Keski-ikäinen kokee jatkuvaa riittämättömyyttä: mummonhoito aloitti uudet ruuhkavuodet

Selvästi on tiettyjä syitä, miksi lapsia ei yleensä saada enää myöhäisellä iällä. Yksi olennainen tekijä on taatusti se, että keski-ikäisen työpanosta tarvitaan jo muualla kuin lastenhoidossa: monen neljä- ja viisikymppisen vanhemmat alkavat olla jo siinä kunnossa, että jälkikasvulla alkavat uudet ruuhkavuodet – jos ne tässä välissä yhtään edes ehtivät rauhoittua. Iso osa ystävistäni, kuten minäkin, on jo menettänyt ainakin toisen vanhempansa. Siitä on tietenkin kova suru. Jos isä tai äiti on vielä jäljellä, hänellä alkaa olla monenmoista kremppaa. Mitä iäkkäämmästä tai sairaammasta vanhemmasta on kyse, sitä enemmän asioiden hoito vaatii myös ikäihmisten aikuisilta lapsilta. Ikääntyvien lähisukulaisten hoitaminen on silti ehdottomasti kunnia-asia. He ovat hoitaneet meitä keski-ikäisiä ollessamme lapsia. He ovat paaponeet myös meidän lapsistamme. On siis kohtuullista, että nyt me pidämme huolta vanhemmista, kun he apua tarvitsevat. Kyse on paitsi velvollisuudesta, myös ennen kaikkea rakkaudesta. En silti vähättele sitä, etteikö vanhuksista huolehtiminen olisi älyttömän raskasta. Vaikeaksi sitä ei tee itse työ, vaan huoli ja vastuu. Jatkuvasti jäytää myös iso riittämättömyyden tunne. Ainakin itse pidän tätä elämänvaihetta jopa raskaampana kuin jälkikasvuni pikkulapsivaihetta. Vauvavuosia varjosti ankara unenpuute, mutta silti joka päivä mentiin kohti parempaa. Sairaiden ikäihmisen kohdalla odotettavissa on parhaimmillaankin vain tasaisen huonoa. On kauheaa tehdä aikuista ihmistä koskevia päätöksiä, jotka saattavat joskus olla hänen oman tahtonsa vastaisia. On kamalaa pohtia yötä myöten, miten heikko ihminen pärjäilee yksin kotona ollessaan. Olen perheeni ainoa lapsi. Nyt jos koskaan kaipaisin sisaruksia, joiden kanssa jakaa elämäntilanteen tuomat huolet. Olisipa vaikka sisko, joka voisi vuorollaan varata lääkärin ja käydä työaikanaan hoitamassa jonkin Kela-asian! Onneksi on sentään rakas ystäväpiiri, jonka jäsenistä iso osa pähkäilee näiden samojen asioiden kanssa. Toisiamme konkreettisesti auttamaan resurssimme eivät juuri riitä, mutta onpahan todellakin vertaistukea tarjolla.