Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Kolumni: Maski paljasti sisäisen uhmaikäiseni, en halunnut käyttää maskia, koska se on epämukava

Olen aina pitänyt itseäni solidaarisena ja jokseenkin epäitsekkänä ihmisenä. Voisi jopa sanoa, että solidaarisuus on yksi tärkeimpiä arvoja elämässäni. Viimeaikoina on kuitenkin tullut aika katsoa totuutta silmiin ja myöntää, että olen sittenkin ensisijaisesti mukavuudenhaluinen ja itsekäs ihminen. Tämä totuus tuli ilmi, sillä en millään haluaisi käyttää kasvomaskia, kun se on niin epämukavaa. Viis suosituksista ja siitä että mitä useampi maskeja käyttää, silloin kun turvavälit ja käsienpesu ei riitä, sitä paremmin homma toimii. Korona pysyy aisoissa ja yhteiskunta pyörimässä. Tiedän , että vaikkapa kulttuurialoille kaikki lipputulot ovat elintärkeitä ja tiedän, että kulttuurielämykset tekevät hyvää sielulleni. Silti harkitsen mieluummin kotiin jäämistä kuin teatterissa maski naamalla istumista. Lisäksi käyn vaan paikoissa, joihin pääsee kävellen. Rakastan kulttuuria ja julkisia kulkuneuvoja, mutta kun ajattelen maskin pukemista, sisälläni elävä uhmaikäinen saa vallan ja huutaa “mutta ku mää en haluu!” Viranomaisten antamissa maskien käyttösuosituksissa ei mielestäni ole juurikaan epäselvyyksiä, vaikka mediassa jatkuvasti toistellaan väitettä niiden epäselvyydestä. Tätä ristiriitaa ihmetellessä satuin lukemaan filosofi Elisa Aaltolan kirjaa Häpeä ja rakkaus – ihmiseläinluonto , jossa hän kirjoittaa muun muassa moraalisesti tuhoisasta häpeästä, joka saattaa purkautua raivona ja vihana. Epämukava tieto tuottaa häpeää. Minä tiedän toimivani väärin, jos annan oman mukavuudenhaluni ja itsekkyyteni ohjata käyttäytymistä. Syntyy arvoristiriita ja identiteettikriisi, kun en olekaan se solidaarinen ihminen, jona itseäni olen pitänyt. Vaikka Aaltola kirjoittaa lähinnä ihmisen suhteesta muihin eläimiin ja luontoon, löysin yhteyksiä myös maskikysymykseen. Arvoristiriidan iskiessä on helppoa alkaa syyttää muita. Kulkaa nyt, kuinka epäselviä ovat ohjeet. Katsokaa nyt, nuokaan tuolla eivät noudata ohjeita, miksi minun pitäisi. Sekä vastuu että häpeä vyörytetään muiden niskoille. Paljon on tunnetyötä tehtävänä näinkin helposti toteutettavissa olevassa asiassa. Mutta tämä on myös hyvä tilanne harjoitella isompien ja monimutkaisempien kysymysten parissa toimimista. Jos tässä opin sietämään omaa ristiriitaisuuttani ja toimimaan oikein siitä huolimatta, ehkä voin valjastaa näitä oppeja myös käyttäytymiseeni ilmastonmuutoksen ja eläinten hyvinvoinnin suhteen. Silitän itseäni, lepyttelen sisäistä uhmaikäistäni ja vakuutan, että tämä vielä joskus ohi menee, kunhan jaksamme käyttäytyä vastuullisesi. Puen maskin ja lähden elokuviin. Toven nähtyään sieluni voi taas vähän paremmin. Kirjoittaja on tutkija ja taiteilija. "Jos opin sietämään ristiriitaisuuttani ja toimimaan oikein siitä huolimatta, ehkä voin valjastaa näitä oppeja myös käyttäytymiseeni ilmastonmuutoksen ja eläinten hyvinvoinnin suhteen."