Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Osaako joku selittää, minkä takia polkupyörissä ei nykyään ole enää soittokelloja?

Kun minä olin lapsi, ja herra paratkoon siitä on aikaa, polkupyörissä oli sellainen erinomainen lisävaruste kuin soittokello. Sitä oli kiva rämpytellä tarpeen vaatiessa ja usein pelkästä rämpyttelyn ilosta. Lisää äänitehosteita sai, kun kiinnitti pyörään pyykkipojalla esimerkiksi pelikortin niin, että kun pinnat osuivat korttiin, syntyi pärinä, jonka ansiosta alaikäinen saattoi kuvitella ajavansa mopolla. Hauskaa oli. Ainakin itselläni. Nykyään polkupyörät ovat hiljaisia kuin sähköautot. Ja se jos mikä on ikävää varsinkin tällaisen koiranulkoiluttajan kannalta. Ulkoilen pari-kolme kertaa päivässä vähintään yhden, joskus jopa kahden erittäin hyvällä hajuaistilla varustetun otuksen kanssa, eikä ole ollut yksi tai kaksi kertaa, kun ohitsemme on hurahtanut salakavalasti polkupyöräilijä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta. Kertaakaan en ole tänä kesänä kuullut iloista ring-ääntä saati jonkinlaista ihmisolennon aikaan saamaa huudahdusta. Hyväksyisin senkin, jos pyöräilijä komentaisi selkäni takaa hyvissä ajoin vaikka "latua!". Mutta kun ei. Vain syvä hiljaisuus ennen humahdusta, joka säikäyttää paitsi itseni, myös koirat sillä seurauksella, että on välillä vain senttimetreistä kiinni, ettei koiran hampaissa ole pala kilpapyöräilijän persausta. Koska minulla ei ole mahdollisuutta jäädä opastamaan jokaista ohikiitävää pyöräilijää hänen pyöränsä varustetason puutteista, olen miettinyt, miten voisin itse parantaa asemaani pyöräilijöiden kiireisten kulkuväylien tientukkona. Toistaiseksi parasta, mitä olen keksinyt on innovaatio, jonka ansiosta saisin toiset silmät selkäpuolelleni. Juttelin asiasta alkukesästä työterveyslääkärini kanssa ja hän suostui yllätyksekseni harkitsemaan asiaa. Operaatio olisi toki aika kallis, eikä tällaisia leikkauksia ole maailmassa montaa tehty, mutta kun vakuutin hänet tämän uuden ominaisuuden tarpeellisuudesta, hän lopulta myöntyi. Sitten tuli takaisku. Kuulin myöhemmin kesällä, että työnantajani oli kieltäytynyt antamasta operaatiolle maksusitoumusta, koska työni on kuulemma sen luontoista, että yhdet silmät – etupuolella – riittävät, ja takasilmät olisivat pääasiassa vapaa-ajan käyttöä varten. Siispä en saanut silmiä selkääni, ja siksi joudun nyt vetoamaan nöyrästi teihin, arvon pyöräilijät, jotka pelastatte yhtä aikaa sekä omaa terveyttänne että maapalloa: kyllä jostain polkupyöräpurkamosta on ostettavissa soittokello, jonka voitte sitten asentaa tai asennuttaa hienoon ja kalliiseen kilpa-, maasto- tai hybridipyöräänne. Ei maksa paljon, mutta säästää minut ja koirani sydänhalvaukselta ja sinut siltä jännittävältä tilanteelta, että kun olet laskettelemassa pyörätiellä ohitseni jyrkkää alamäkeä ja juuri ennen kuin olet kohdallani, koirani haistaa ojanpenkalla jonkin poikkeuksellisen kiinnostavan tuoksun ja nahkahihna kiristyy.