Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Tähtijutut Moro Näköislehti Mielipiteet

Työajan lyhentämistä kannattaa pohtia, koska työelämä vaatii joka tapauksessa uudistuksia digitalisaation ja tekoälyn vuoksi

Presidentti Urho Kekkonen julisti 1975 maahamme hätätilan, kun yleinen työttömyys oli ylittänyt 70 000 rajan. Tänään kun lisäämme työttömyysrekisteriin lyhyissä työsuhteissa ja työllisyyskoulutuksessa olevat sekä piilotyöttömät, työttömien määrä lähentelee puolta miljoonaa. On selvää, ettei tällaista jättityöttömyyttä mitkään hallitukset kykene hetkessä poistamaan, eikä se yksin ole edes hallituksen tehtävänä vaan siihen vaikuttavat yritykset tilauskantoineen sekä työmarkkinaosapuolet sopimuksineen. Näin ei myöskään aikoinaan 1975 Miettusen hätätilahallitus siihen pystynyt, vaan tilanne laukesi ihmisten muuttaessa sankoin joukoin töihin Ruotsiin. Työttömyys on yleiseurooppalainen ilmiö eikä siihen ole löydetty ratkaisuja muuallakaan. Erityisen ongelmasta tekee se, että samaan aikaan vallitsee pulaa ammattitaitoisesta työvoimasta. Juha Sipilän hallituskauden aikana työllisyys lisääntyi, mutta silloin tilannetta helpotti yleinen noususuhdanne. Vientikysyntään pyrittiin vaikuttamaan pidentämällä vuosityöaikaa palkkaa nostamatta. Tämän kilpailukykysopimuksen on arvioitu helpottaneen tilannetta. mutta nyt sopimuksen takapotku repii yhteiskuntaa ja vaikeuttaa työsopimusneuvotteluja. Ennusteet kasvusta ovat nyt heikot. Rakentaminen ja investoinnit näyttäisivät vähenevän kuljettaessa kohti epävarmempia aikoja. Jotakin työllisyyden kohentamiseksi silti tulisi tehdä. Työpaikkoja ja työtä syntyy erityisesti yrityksiin. Keskeisessä asemassa ovat pienet ja keskisuuret yritykset. Työtä ja kasvua syntyy luontaisesti, kun yrityksillä on tilauksia. Kotimainen kysyntä lienee jonkin verran kasvamassa ostovoimaa lisäävien työmarkkinaratkaisujen myötä. Nämä eivät silti riitä, jos ja kun syy on kysynnän ja kasvun hiipuminen. Jos työllisyysastetta aiotaan nostaa tilanteessa, jossa avoimet työpaikat eivät lisäänny, jää mahdollisuudeksi pohtia voidaanko työtä jakaa palkkojen, tuottavuuden ja kannattavuuden kärsimättä? Pääministeri Marin oli aiemmin visioinut työajan lyhentämistä. Rohkeita aloitteita, joita sinänsä nyt pääministerinä ollessa ei kannata piilotella vaan selvitellä tosissaan työmarkkinaosapuolten kesken. Työelämä vaatii joka tapauksessa uudistuksia, mihin jo velvoittaa nopeasti etenevä digitalisaatio ja automatisaatio sekä tekoälyn ulottuminen jopa palvelusektoreille. Työuria ja työn määrää on oltu venyttämässä ikään kuin ihmiset olisivat robotteja. Näin ei valitettavasti ole ja onkin tutkittu, että työmäärän pidetessä virheitten ja sairaslomien määrä kasvaa, eikä työajan kasvattamisella saavuteta haluttua tulosta. Pitenevät vapaa-ajat lisäävät vireyttä ja mahdollistavat hyvät tulokset työpaikalla. Yritykset eivät mittaa toimintansa tehokkuutta henkilöstön työaikoina. Sen sijaan tuotosta, virheitä ja sairaslomia seurataan. Työajan lyhentäminen saattaisi vaikuttaa aidosti työllisyysasteen kasvuun. Ainakin se olisi hyvä lisä tuettujen työllisyystoimien rinnalla.